Psykopaatti, rakastunut sellainen [tauolla]

Ootko nyt ihan varma?

                                          JIMIN

Eilen sain vuosien jälkeen tuntea Yoongin kehon omaani vasten ja helvetti se tuntui hyvältä, enkä nyt tarkoita pelkästään itse aktia mutta kaikkea muuta sen yhteydessä. Pidin lämmön tunteesta, kiihkosta ja tuon hellistä suudelmista ihollani.

Muistoni eiliseltä kuitenkin keskeytyy kun kuulen terapeutin yskäisevän.

"Anteeksi, mitä sanoitkaan?", toistan sillä en tietenkään ollut kuullut mitä nainen minulle oli sanonut.

"Jimin, oletko sä kuunnellut ainuttakaan kysymystä mitä mä sulta olen kysynyt viimeisen tunnin aikana?", tuo huokaisee syvään lopetettuaan lauseensa.

"Anteeksi..", mutisen ja käännän katseeni käsiini jotka lepäävät sylissäni. Ei ole vikani että tämä nainen on niin paska työssään ja voisi mielestäni jo jäädä eläkkeelle.

"Noh ei voi mitään, katsotaan näitä kysymyksiä huomenna", nainen sanoo ja järjestelee käsissään olevia papereita.

Nyökkään ja poistun naisen kanssa takaisin osaston tiloihin. Tuon lähdettyä etsin Yoongin joka todennäköisesti makaa vain sängyllään kyttäämässä puhelinta. Ei ole reilua, että minun on nähtävä terapeuttia päivittäin ja hänen vain kerran viikossa.

Avaan huoneemme oven ja yllätys yllätys siinä se yksi makaa sängyllään kuin mikäkin lahna.

"Jumalauta mä vihaan tota terapeuttia, tapan sen ens kerralla jos se vielä puhuu sillä sen vittumaisella äänensävyllään. Ihan kuin se olisi mun vika että on niin huono työssään eikä osaa kuunnella mua!", kiljun heti kun olen saanut oven suljettua.

"Kerro toki lisää jos se helpottaa sun oloa", Yoongi vastaa tylsistyneen kuuloisena ja kääntää katseensa takaisin puhelimensa ruutuun.

"No tänään se valitti siitä miten et kuunnellut, mutta aina kun olen kuunnellut ja vastannut, niin-", lopetan lauseeni kesken ja huokaisen syvään.

"Unohda", totean ja istahdan sängylleni.

"Millon sä pääset täältä vekeen?", kysyn tajutessani ettemme ole puhuneet siitä kertaakaan.

"En mä tiedä... ei mulle oo sanottu mitään pois pääsemisestä", Tuo sanoo ja laskee vihdoin puhelimensa rintakehälleen vilkaisten minua.

Nousen ylös ja kävelen pari askelta eteenpäin niin, että seison tuon edessä.  Kapuan tuon viekkuun ja pian tuo vetää minua lähemmäs itseensä.

"Mä en jaksa olla täällä, ihan paska paikka", mumisen ja tuo hymähtää vastaukseksi.

"Lähetään täält helvettii sitte", tuo ehdottaa hetken hiljaisuuden jälkeen.

Nostan nopeasti katseeni.

"Ootko tosissas?", kysyn hämmentyneenä.

"Tai no mikäs siinä, mut miten me ees päästää lähtee täältä ku kaikki on lukossa ja tää on vitos kerroksessa", huomautan. Olisin mielelläni lähdössä täältä pois vaikka heti, mutta en usko että se olisi ihan niin helppoa, mikäli Yoongi siis olisi tosissaan.

"Kyllähän me nyt keinot keksitään eikä olis ees ensimmäinen kerta ku lähen helvettii lukitust paikast", tuo mielistelee.

"Ei Yoongi ihan naurettava idea, jos me jäädään kiinni ni mä joudun linnaa viidekstoist vuodeks!", alan panikoimaan.

"Jimin hitto, millon susta on tullu tollanen? Ennen olit ihan jääräpää ja tekemäs kaikkee tyhmää.", tuo valittaa minulle.

Kieltämättä en itsekään tiedä miksi minusta oli tullut jotenkin varovaisempi tämän parin kuukauden aikana, ehkä olen sekoamassa.

"No.... olen ottanut opikseni", sanon samalla nousten istumaan ja laitan käteni puuskaan.

Hetken hiljaisuuden jälkeen tuo purskahtaa nauruun.

"No mitä helvettiä sä naurat?", sanon loukkaantuneena.

"Yhtä pölö edelleen", tuo sanoo huvittuneena ja kaataa minut takaisin syliinsä. Ennenkuin tajuankaan tuo on jo silittämässä hiuksiani ja minä olen melkein unten mailla.

Tuossa on vain jokin joka saa minut aina rauhoittumaan. Tai no ei aina mutta usein. Tai no.... siis niin sen jälkeen ku lähennyimme taas.

———-

Herään yksin Yoongin sängystä ja on kauhean kylmä olo. En ollut ottanut vilttiä päälleni vaan olin turvautunut Yoongin lämpöön.

Nousen istumaan ja ensimmäinen kysymys oli että mitä kello on ja seuraava kysymys missä Yoongi?

Vilkaisen kelloa ja se näyttää viittä vaille kuusi. Olin siis nukkunut noin kaksi tuntia. Seuraavaksi haluaisin saada vastauksen siihen missä tämä yksi mies on? Ja vastauksen löydänkin samantien sillä tuo astelee ovesta sisään.

"Ai sä heräsit jo. Tuol on ruokaa, tuutko mun seuraks syömään?", Yoongi kysyy pirteän oloisena.

"Oho kenet nyt hakkasit?", virnuilen ja vastaukseksi tuo pyörittää silmiään.

"Joo voin tulla", myönnyn ja venyttelen samalla. Pian nousen ylös ja kipitän vessaan pesemään käsiä Yoongi perässäni.

Edelleen kylläkin mietin oliko Yoongi nyt ihan tosissaan ideansa kanssa, tuosta ei koskaan tiedä.

————————————————————————
Tosiaan vielä kerran pahoittelut etten mä oo saanu aikaseks tehä lisää lukui, mut tässä yks vähän pitempi! Toivottavasti oli ihan okei :)