Psykopaatti, rakastunut sellainen [tauolla]

Mitä vittua se aikoo?

                                       JIMIN

Päiviä kului eikä tuo onneksi ollut käynyt päälleni. Vihaisia katseita vaihtelimme jatkuvasti ja olin sellissä vain kun oli pakko. Neljä päivää oli jo muuttunut viikoiksi, eikä mistään ollut mitään tietoa. Vietin aikaani ulkona, nautin raikkaasta ilmasta ja kauniiden pilvien täyttämästä taivaasta. Istuin juuri nytkin ulkona. Sanaharkkaa oli tullut muutaman vangin kanssa, mutta siihen se sitten olikin jäänyt. Onneksi.

Huomaan mustahiuksisen astuvan pihalle. Wow en ole huomannut tuon käyneen kertaakaan ulkona tämän parin viikon aikana. Toisaalta ihan hyvä, sillä tuo tosiaan tarvitsi raitista ilmaa. Olin eilen aivan varma että tuo pian pyörtyisi sänkyynsä tätä menoa.

Tuo huomaa minut kaukaa ja hetken kuluttua kävelee luokseni.

"Mä haluaisin puhua sun kanssa". Tuo sanoo vaativasti. "No mä en sun", kerron hymyillen ja laitan lukemani kirjan kannen kiinni.

"Nyt. Vittu. Puhutaan.", tuo sanoo pelottavan matalalla äänellään, kylmät väreet menivät kroppaani pitkin. Vihasin sitä kun tuo puhui noin, mutta samaan aikaan olin aina saanut siitä joitain kiksejä.

"No puhutaan sitten", kerron huokaisten ärsyyntyneenä ja tuo nyökkää istahtaen viereeni. Käännän nopeasti katseeni toiseen suuntaan.

"Miksi sä lähdit silloin? Tajuatko että sun takia mä olen nyt täällä. Olen ollut jo kolme vuotta!", tuo raivoaa. "Mä lähdin koska sä petit mut, mun luottamuksen ja voin kertoa: ei ollut kaukana etten olisi ampunut sua juuri siinä". Kerron tuolle rauhallisella äänensävyllä ja kyllä. Tuolloin vielä käytin aseita ja tapoin kaukaa. Voisi jopa sanoa että tuon tapahtuman jälkeen muutuin melkein täysin. Halusin jättää kaikki ihmiset taakseni ja aloittaa alusta. Yksin.

"Mä pidän huolen, et sä et pääse täältä helpolla", tuo uhoaa taas rauhallisella äänensävyllään. "Ahaa, aina saa yrittää", vinkkaan tuolle silmää käännettyäni katseeni tuota kohden. "Saatanan mulkku", tuo mumisee hiljaa samalla nousten ylös ja lähtien marssimaan sisälle päin keskisormet pystyssä. Vilkutan tuolle huvittuneena. "Ei saatana", nauran.

Sain kiittää luojaa, että tunteeni tuota kohtaan oli vähentynyt huomattavasti tänne tultuani. Tuohan oli nykyään täys mulkku. Aijatukseni kuitenkin keskeytyy, sillä tajuan pesutuvan olevan nyt käytössäni. Suorastaan juoksen pesutupaan jonne olin jo valmiiksi tuonut likaiset pyykkini. Tyytyväisenä alan sullomaan likapyykkiä koneeseen kunnes tajuan, etten olekkaan huoneessa yksin. Voi vittu nyt taas. Mustahiuksinen seisoo vieressäni kädet puuskassa. "Sähän et oo lähtemässä mihinkään", tuo sanoo matalalla äänellään ja samalla tuo ahdistaa minut seinää vasten. Uhkaavasti katson tuota. Joo no enhän minä voinut mitenkään puolustautuakkaan. Saisin vain lisää tuomiota, eikä minulla ollut teräaseita mukanani. Osasinhan minä käsillänikin puolustautua, paitsi että käteni olivat tiukassa otteessa pääni yläpuolella.

Ei mene aikaakaan kun tunnen tuon henkityksen korvallani ja tuon kädet haarovälissäni. Aikoiko tuo nyt raiskata minut? Ei vittu miten säälittävää.

———————————————————————————
En lukenu läpi niin laatu saattaa olla nyt sitten... no se on mitä on.

Yritän parhaani mukaan miettii et mihin tää vois edetä joten tota noh kattoo nyt mitä mä keksin.