Psykopaatti, rakastunut sellainen [tauolla]

Freedom

YOONGI

En tiedä mitä tein. Halusin vain olla lähellä tuota niin tuttua mutta tuntematonta miestä. Tiedän että viimetapaamisestamme oli jo pitkä aika ja että se päättyi huonosti, mutta halusin yrittää korjata välejämme. Tai siis no niin en sitten tiedä, että mitä välien korjaaminen tarkoittaa, sillä juuri nyt tuo näyttää ahdistuneelta ja kätenikin ovat paikoilla, jolla ne eivät saisi olla. Huokaisten yhtäkkiä irtaannun.

"Ihan sama sitten", mutisen omille ajatuksilleni ääneen ja tuon kasvoilla paistoi selvä hämmennys.
"MITÄ HELVETTIÄ NYT TAAS YOONGI?!", tuo huusi perääni. "JÄTIT TÄNKI TÄHÄN?". Kuului perästäni. Mitä tuo oikein halusi? Ensin tuota ahdisti ajatus siitä, että olisin raiskannut tuon ja nyt tuo muka olisikin halunnut jotain? Just joo. En kuitenkaan kuuntele tuota, vaan kävelen suoraan ovesta ulos. Tai siis pyykkituvan ovesta toiseen tilaan. Aivoni ei pysty käsittelemään mitään tällä hetkellä, siksi yritän etsiä mahdollisimman hiljaisen tilan jossa pystyisin rauhoittumaan. Luojan kiitos siivouskomero oli jätetty auki ja tottakai käytin tilaisuuteni hyväkseni ja pujahdin sinne samalla sulkien oven perässäni.

JIMIN

No hitto. En tiedä itsekkään mitä halusin? Ehkä parin minuutin suudelman joka korvaisi kaikkien näiden erossa olleiden vuosien ikävän. Ehkä halusin että tuo olisikin raiskannut minut ja minulla olisi loistava syy itkeä tuon vuoksi. Oli miten oli lysähdin lattialle tekemään hengitysharjoituksia, koska se oli ainoa mitä tässä kohtaa pystyin tekemään. Ja kuten sanottu, en ollut herkkä tai helposti satutettavissa ellei kyse ollut juuri tästä mustahiuksisesta miehestä.

Hetken itseäni koottua nousen ylös ja kävelen pyykkikorini luo ja alan täyttämään korissa olleita likapyykkejä koneeseen. Sen tehtyäni laitan koneen päälle ja lähden pesutuvasta. En nähnyt miestä missään, eikä tuo ollut edes yhteisessä sellissämme, ihan hyvä niin. Istun sängylleni ja nappaan kirjan jonka olin hakenut vankilan kirjastosta viikko sitten. En ollut päässut paria sivua pidemmälle, mutta ehkä nyt voisin keskittyä lukemiseen rauhassa.

Tunteja kului ja yllätyksekseni olin jopa päässyt kymmeniä sivuja eteenpäin. En ollut ajatellut miestä laisinkaan... tai no ainakaan siten, että se olisi häirinnyt lukemistani. Ja juuri sopivasti mies ilmestyy selliimme. Yllätys yllätys tuo ei edes viitsi vilkaista minua. Uskoisin sen liittyvän tämänpäiväiseen tai sitten tuo ei vain jaksanut, sillä tuo kapusi omaan punkkaansa ja käänsi kylkeä nukkuakseen. Päätin tehdä samoin, eli siis nukkua. Kello ei ihan vielä ollut kymmentä, milloin yleensä kaikki menevät nukkumaan, mutta minua väsytti, eikä ollut sen koommin tekemistäkään, joten miksi sitten ei? Laitan merkin kirjan väliin ja kirjan yöpöydälle. Menen peiton alle ja jään siten, että näkymäni ovat suoraan yläpetiin.

Kauaa en ehtinyt nukkua kun poliisi saapuu ovellemme ja kutsuu minut mukaansa. "Pakkaa tarvittavat sä lähet nyt mun mukaan", tuo toteaa. Nousen ja pakkasin kaiken tarvittavan, eli..... en mitään. Hieraisen silmääni vielä ja vilkaisen Yoongia joka oli myös herännyt tämän vuoksi. Tuon kavsoilla oli lievä hämmennys ja minä, no minä kyllä tiesin mitä tuleman pitää. Vapaus.