Varpusen Lento

Varpusen Lento - osa 1

Kävelen mutaista tietä ylös tallille. Viimeistä kertaa. Tiedän sen, koska Havuharjun talli on aloittelijatalli, ja siellä vain opetellaan ratsastamaan. Täytän ensi vuoden puolella 14, eli on aikani siirtyä muille talleille ratsastamaan. Ongelmana on kuitenkin se, että asumme äidin kanssa niin maaseudulla, että Havuharjun talli oli ainoa ratsastustalli 50 kilometrin säteellä...
Avaan tallin puisen oven hieman apeana. Kävelen suoraan vakkariponini Saturnuksen karsinaan; Saturnus kävelee heti minua vastaan karsinan perältä.
Harjaan Saturnusta pitkään. Opettajamme Salla sanoi, että saan ratsastaa missä vaiheessa vain haluan, tänään ei ole muita tunteja kuin kaksi aamutuntia, nekin menneet jo. Havahdun ajatuksistani, kun Saturnus kuopii maata vähän turhautuneena, harjaus alkaa jo kyllästyttää. Haen ripeästi Saturnuksen suitset ja sujautan kuolaimen sille suuhun. Jätän satulan pois, haluan viimeisen ratsastuskertamme olevan ikimuistoinen.
Kun talutan Saturnuksen maneesiin, siellä on esteitä. Katsahdan katsomossa istuvaan Sallaa kummissani. Oliko tänään muka vielä jotain tunteja? Voinkl ratsastaa nyt?
"Hyppää vaan selkään, mä voin pitää sulle valkan," Salla hymyilee ja minä alan kampeamaan itseäni Saturnuksen paljaaseen selkään.
"Aattelin et haluut hypätä, ehkä vähä isompiaki," Salla lisää vielä ja laskeutuu katsomosta maneesin keskelle.

Valmennus meni aivan mahtavasti. Saturnus hyppäsi esteet moitteetta, ja saimme laukata monta kierrosta ympäri maneesia, ja sain myös hypätä 100cm.
"Ai niin muuten, ootko miettiny minne meet?" Salla kysyy lopussa. "Meinaan siis et missä jatkat ratsastusta, ethän sä sitä lopettamassakaan oo"
"En," hymyilen, ja vastaan: "Enkä kyl tiiä, tää oli ainoo talli siinä 50km säteellä..."
"Onko siel jotain hevosenomistajaa lähellä?" Salla tarkentaa kysymystään: "Sähän voisit vaik alkaa vuokraamaan jotai heppaa, silleen oppii tosi hyvin ja pääset aika varmana kisaamaan!"
Jäin ainakin yhdeksään asti talliin, Saturnuksen karsinaan, juttelemaan sille, harjaamaan sitä, siistimään sen häntää, halailemaan sitä. Kun viimein lähdin tallista, monet muutkin 14 täyttävät tulivat vakkareidensa karsinoista itkien. Tunsin ainakin pari heistä, Joannan, joka ratsasti Ritua, sekä Leevin, joka ratsasti eniten Liekillä. Lähdimme yhdessä ryhmässä tallista ja kerroimme kaiken ihanan toisillemme.
Kun hyppäsin bussista lähimmälle pysäkille, äiti oli minua vastassa. Olen aika hyvä unohtamaan surullisia asioita, joten en ollut enää niinkään suruissani. Astuessani äidin luokse hän sujautti tallikassiini minttusuklaalevyn ja hymyili. Hymyilin takaisin.
"Ainiin äiti, ooks kattonu löytykö läheltä mitään tallia missä voisin alkaa käymää?" Kysyn, vaikka tiedän, ettei ole.
"Sä tiedät kyllä, Vilja... Seuraava talli ois ainaki 100km päässä," äiti vastaa ja hymyilee, ehkä kannustavasti.
"Ainiin, Salla ehdotti et voisin alkaa vuokraamaan, tiiäks jotai hevosenomistajaa täältä läheltä?" Käännön katseeni äitiin. "Salla sano myös, et sillain pääsis varmaan kisaamaan..."
"En tiiä, mut netistä varmaan löytyy?" Äiti miettii ja tyrkkää avaimen oveen. Nyökkään ja syöksähdän heti kengät jalasta nakattuani huoneeseeni.