Varpusen Lento

Varpusen Lento - Osa 3

Ruuan jälkeen äiti soittaa Sparrow'n omistajalle. Esitän meneväni huoneeseeni, mutta jään salakuuntelemaan keskustelua nurkan taakse. Erotan ainakin sanat "kyllä" "huomenna" "kahden maissa" ja "uskon, että se on sopiva". Puhelun jälkeen äiti tulee ilmoittamaan, että menemme koeratsastamaan Sparrow'ta huomenna, kahden aikaan. Hymyilen iloisesti, ja esitän, etten kuullut jo keskustelua.

Seuraavana aamupäivänä hyppäämme bussiin noin kello 12. Jaloissani on kassi, jossa on ratsastussaappaat, kypärä, turvaliivi, raippa ja kannukset, ihan vaan varalta. Katson matkalla kuvia Sparrow'sta puhelimellani, en ole saamassa tarpeekseni niistä.
Äiti painaa stop-nappia.
Hyppäämme bussista ulos, ja kävelemme vähän matkaa tien reunaa, jotta pääsemme lätäköitä täynnä olevalle sivutielle.
"Talon numero tais olla 156, se on aika lopussa," äiti sanoo hiljaa, en tiedä puhuuko hän vain itselleen vai minulle.
   Melkein tien päässä, oikealla puolellamme on valkoinen, puinen portti, jossa lukee numero 156. Astumme portista sisään.

Avaran pihapiirin vasemmalla puolella olevan tarhan reunalle juoksee hevonen. Luulen ensin sitä Sparrowksi sen erikoisen värityksen takia, mutta huomaan, että sen pään läpi kulkee leveä, valkea läsi.
Pian tämän hevosen perässä laukkaa pukitellen siro tamma, jonka tunnistan Sparrowksi. Niiden perässä ravaa vielä voikko shetlanninponi maha hölskyen.
   Kävelemme pihan perällä olevan kellertävän talon ovelle ja painamme ovikelloa. Oven avaa luultavasti seitsemänvuotias tyttö, joka huutaa taakseen, ehkä keittiöön:
"Äiti tääl ovel on jotain heppahiippareita!" Katsomme äidin kanssa toisiamme aika vaivaantuneina.
Ovelle tulee nainen rennoissa vaatteissa. Ensin hänkin katsoo meitä kummastuneena, mutta toteaa sitten:
"Ai niin, te tulitte varmaan ratsastamaan meidän Sparrow'ta," Hän sanoo ja lisää vielä:
"Öäh, mun pitää varmaan käydä vaihtamassa vaatteet, oottakaa ihan pikku hetki." Nainen vilahtaa äkkiä eteisessä olevat portaat ylös, ja tulee pienen hetken päästä pois ratsastushousut jalassa ja hieman sottainen fleecetakki päällä.

Lähdemme naisen matkassa ovelta talliin. Matkalla hän esittelee itsensä Sarahiksi, ja oven avanneen -seitsemänvuotiaan- tytön Selmaksi, hänen tyttärekseen.
   Saavumme talliin. Talli on siisti ja tavarat ovat paikoillaan, täydellisesti. Lasken kassini varovasti tallin lattialle, aivan kuin kaikki voisi särkyä, tai likaantua, kun koskenkin johonkin. Aivan kuin Sarah olisi lukenut ajatukseni, hän naurahtaa ja tokaisee:
"Älä pelkää, me siivottiin tää talli just eilen. Ei tää yleensä oo lähellekkään näin siisti," hän sanoo ja hymyilee vielä.
Sarah ottaa tallin seinässä olevasta koukusta riimunnarun ja antaa sen minulle.
"Haluut varmaan itte ottaa Sparrow'n kiinni?" hän ehdottaa.
Hymyilen ja otan narun hänen ojennetusta kädestään.
"Riimu on sit tarhalla, tai päitset, sama asia," Sarah sanoo vielä, kun lähdemme kävelemään tarhalle.

Vaikka tarhalle ei ole pitkä matka, Sarah ehtii kertoilla minulle sitä sun tätä Sparrow'sta. Sparrow on siis Sarahin puheiden mukaan puoliverinen; Hannoverin ja jonkun toisen puoliverisen rodun risteytys. Sillä on hypätty, ja se on koulutetty heA tasolle. Sarah myös kehui todella paljon Sparrow'n herkkää ja suurisydämistä luonnetta, josta sain maistiaiset, kun tämä juoksi lennokkaasti tarhan portille vastaan ja otti riimun nätisti päähänsä.