Live for me

1. Boy who wanted to die

Min Yoongi

Nousin ylös sängystäni. En olisi jaksanut nousta. Kylkeni oli todella kipeä. Otin t-paitani pois ja heitin sen lattialle. Kylkeni oli mustelmilla. Ne olivat isoja ja violetteja. Kuulin hennon koputuksen ovellani. Äitini säälivä hymy kurkisti oven raosta.

"Rakas mene syömään." Hän sanoi.
Hänen kätensä ja kaulansa oli mustelmilla. Nappasin koulupukuni ja puin sen päälleni. Pakkasin reppuni ja lähdin huoneestani. Näin isäni nukkumassa sohvalla. Hän oli taas sammunut siihen. Olisin halunnut ottaa tyynyn ja painaa sen hänen kasvoihinsa kunnes hän ei enään hengittäisi.

"Rakas... tiedäthän, että hän on sairas. Ei hän tätä huvikseen tee." Äitini sanoi. Mulkaisin häntä. Hän on käskenyt minun salata tämän. Veisi hänet sitten hoitoon.

Menin keittiöön ja söin vähän. En halunnut syödä enempää.

"Syö nyt kaikki." Äiti sanoi.

"Pitää tolle sairaalle ukollekkin jäädä vai mitä?" Tiuskaisin ja menin pukemaan kengät ja takin. Nappasin reppuni ja lähdin.  Moni liike sattui kylkeeni. Miksi hemmetissä en vaan voinut eilen kävellä nopeammin kotiin. En olisi nyt tässä kunnossa.

Saavuin koululle ja tunsin kaikkien katseet minussa. Toki voin vaan kuvitella sen, mutta se tuntui siltä. Kävelin luokkaa kohti ja yritin rauhoittua.

Tunsin jäätävää kipua jonkun osuessa kylkeeni. Katsoin sivulleni ja näin pitkän ruskeatukkaisen pojan.

"Sattuko sua?" Hän kysyi.

"Ei." Vastasin ja hän selkeästi näki, että valehtelin. Ilmeeni varmasti oli kivulias ja pitelin käsilläni kiinni kyljestäni.

"Sattuuks se noin paljon? Anna mä katon." Hän sanoi ja yritti nostaa paitaani.

"Jungkook! Sä et voi vaan alkaa riisumaan toisia käytävillä." Toinen ruskeatukkainen poika sanoi hänelle. He olivat suunnilleen yhtä pitkiä.

"Pitäskö mun kertoo Jinille tästä?" Toinen poika sanoi. Tämä Jungkook pudisteli päätään rajusti.

"Sori pikkunen. Jungkook ei aina ajattele kauheesti." Poika sanoi. Hän nappasi Jungkookia kädestä ja veti hänet pois.

Jatkoin matkaani luokalle. Menin sisälle luokkaan ja istuin omalle paikalleni. Haluan jo kotiin. Tai oikeastaan en. Haluan pois täältä. Painoin pääni pulpettiin ja ajattelin nukkua. Joku tarttui hiuksiini kiinni ja pamautti pääni takaisin pulpettiin.

"Mitä vittua?!" Huusin. Kaikki luokassa katsoi meitä.

"Oho sä osaat puhua." Poika sanoi. En ole varma kuka hän on. En ole edes halunnut tutustua luokkalaisiini. Muistaakseni hän on joku Bang... jotain.

"Miksei sulla oo kavereita? Ahh.. mä tiiän. Kukaan ei haluu olla alkoholistin lapsen kaveri." Poika sanoi. Miten hemmetissä hän tiesi. En ole kertonut kenellekkään.

"Mitä sä just sanoit?" Kysyin uhkaavasti.

"Sun isäs hakkaa sua vai mitä? Nii mäki hakkaisin tommost." Hän sanoi.

"Eihän hakkaa." sanoin hiljaa.

"Pff mitäs tää sit on?!" Hän sanoi ja nosti paitaani niin, että mustelmani näkyivät.

"Oho aikas rajua. Vai onko joku pannu sua näin rajusti?" Hän kysyi. Mikä vitun ongelma tällä pojalla on? En edes viitsinyt vastata mitään. Menin takaisin istumaan paikalleni. Miksi valehtelin? Olisin voinut saada apua, jos vaan olisin myöntänyt kaiken.

"Hei." Kuului hento ääni edestäni. Otin käteni pois silmiltäni ja näin tytön.

"Tässä." Hän sanoi ja ojensi paperia. Huomasin vasta, että minulta vuosi verta nenästäni. Nappasin paperin palan hänen kädestään.

"Ootko kunnossa?" Tyttö kysyi.

"Joo. Kiitti." Sanoin. Hän ei näyttänyt olevan tyytyväinen vastaukseeni. En kuitenkaan halua puhua hänelle ja hän muutenkin levittäisi juoruja.

"Näytti aika pah..."

"Voitko lähteä kiitos." Keskeytin tytön. Hän nousi ja meni omalle paikalleen pettyneen näköisenä.

Koulun loputtua kävelin kotiin mahdollisimman nopeasti. Jouduin juosta välillä. Se hemmetin opettaja oli jäänyt puhumaan läksyistä eikä huomannut, että meidän piti jo päästä.

Avasin oven ja samalla kuulin lasin rikkoutuvan. Aluksi luulin, että minä olin rikkonut jotain, mutta en nähnyt lasia missään.

Kävelin olohuoneeseen, en nähnyt ketään. Sitten kävelin keittiöön eikä sielläkään ollut ketään.

Kuulin huutoa. Kiirehdin äkkiä vanhempieni makuuhuoneeseen, mutta he eivät olleet siellä. Avasin oman huoneeni oven, sillä se oli heidän huoneen vieressä ja se olisi ainut paikka missä he voisivat olla.

Avattuani oven näin äitini istumassa maassa. Hänellä oli verta käsissään ja kasvoissaan. Isä oli hänen edessään rikkinäinen kaljapullo kädessään.

"Isä lopeta!" Huusin ja juoksin äitini eteen. Hän löi minua. Pidin käsilläni vatsastani kiinni.

"Kulta isä on nyt vihainen." Äiti sanoi.

"Aijaa." Sanoin sarkastisesti.

"Minäkin olen. Yoongi minä olen pettynyt sinuun." Hän sanoi. Se tuli yllättäen.

"Saatanan neiti! Ulos mun talosta ja vähän äkkiä!" Isä huusi.

Sitten se iski minuun. He ovat saaneet tietää, että olen panseksuaali. Tietenkään vanhempani eivät tajua, että on olemassa muitakin kuin homot ja lesbot.

"Yoongi tottele isääsi." Äiti sanoi.

"Turha sitten ikinä enää oottaa mua takas himaan." Sanoin ja lähdin.

"En minä sua tänne ees halua takasin!" Isä huusi ennen kuin suljin oven.

Vaeltelin ulkona, kunnes löysin sillan. Sen alapuolella oli moottoritie.

Nousin kaiteelle seisomaan ja katselin alapuolellani olevia autoja.

"Onks hienot maisemat?"