Live for me

5. What's wrong?

Park Jimin

Olin iloinen, että tapasin Yoongin. Hän vaikuttaa mahtavalta ihmiseltä. Haluan esitellä hänet kavereilleni ja viettää taas aikaa hänen kanssaan.

Saavuin luokalle ja istuin omalle paikalleni. Päätin kertoa kavereilleni Yoongista.

"Kook, Tae mä tapasin eilen yöllä ihan mahtavan pojan!" Hihkutin heille.

"Mitä? Kerro toki lisää." Taehyung sanoi virnistäen.

"Uhm.. no me juostiin poliiseja karkuun ja se peitti mun suun sen isoilla käsillä ja mä peitin sen mun käsillä, jotta me ei päästettäis mitään ääniä." Hihkutin lisää.

"Mä voin esitellä sen teille tänään!" Jatkoin.

"Ai se on meijän koulussa?" Jungkook kysyi. Nyökkäsin innoissani.

En nähnyt häntä ruokalassa. Olin vähän huolissani. Olikohan hän joutunut ongelmiin kotona eilisen takia?

"No Jimin missä se komistus on?" Kook kysyi.

"En mä nää sitä." Vastasin.

"Voisinkohan mä soittaa sille?" Mietin ääneen.

"Soita!" Taehyung sanoi innoissaan.

Soitin hänelle. Hän vastasi aika nopeasti.

"Moi ootko sä koulussa?" Kysyin häneltä.

"En mä tullu tänään... enkä varmaan huomennakaan tuu." Hän vastasi. Hänen äänensä kuulosti todella matalalta ja surulliselta.

"Tapahtuks jotain?" Kysyin. Taehyung ja Jungkook katsoivat minua huolestuneena.

"Mua sattuu." Hän vastasi ja kuulin kuinka hänen äänensä murtui. Hän alkoi itkemään.

"Missä sä asut? Voinko mä tulla sinne?" Kysyin.

"Älä tuu!" Hän sanoi äkkiä. Pystyin kuulemaan pienen paniikin hänen äänessään.

"Yoongi... mitä tapahtu?" Kysyin totisena.

"Älä musta huolehdi." Hän sanoi. Olikohan hänen naamallaan säälittävä hymy? Näin itse kuvittelin.

"Kiitti Jimin." Hän sanoi ja lopetti puhelun.

"Yoongi? Se lopetti." Sanoin.

"Oliks sil joku hätänä?" Tae kysyi.

"Se sano et sitä sattuu." Vastasin.

"Ai... Sanoks se syytä?" Jungkook kysyi.

"Ei. Nyt mä oon huolissani siitä ja mä en ees tiiä missä se asuu." Sanoin.

"No ei kai sille voi mitään. Jos se tarvis apuu, nii eiks se ois sanonu?" Taehyung mietti.

"Niin kai sitte." Sanoin mietteliäänä. Toisaalta apua on vaikea kysyä.

En pystynyt keskittymään mihinkään koulussa. Autossakaan en kuullut mitään mitä äitini sanoi ja tietysti hän huomasi sen.

"Jimin mikä nyt on?" Äiti kysyi pysäköidessään auton pihaamme.

"Mä oon huolissani yhestä tyypistä. Se ei tullu kouluun tänään." Kerroin.

"Jimin sä tiedät todella hyvin, että teinit lintsaa koulusta." Äiti sanoi naurahtaen.

"Joo mut mä soitin sille ja se sano et sitä sattuu." Kerroin.

"Mä soitan sille vielä." Sanoin ja kaivoin puhelimeni taskusta. Nousin autosta ulos ja odotin, että Yoongi vastaisi puhelimeen.

"Yoongi ooks sä kunnossa?" Kysyin heti hänen vastattuaan.

"Ei sun tarvii huolehtii musta." Hän vastasi.

"Jimin onko se Min Yoongi?" Äiti kysyi.

"Oota hetki." Sanoin Yoongille ja otin puhelimen korvaltani pois. "Mistä sä sen tunnet? Tai niinku..." kysyin äitiltäni. Tietenkin äiti hänet tiesi kävihän Yoongi samaa koulua, mutta koulussa on monta oppilasta.

"En saa puhua näistä asioista." Hän vastasi. Pyöräytin silmiäni ja jatkoin puhelua.

"Mä oon vaan huolissani." Kerroin.

"Mä lupaan tulla huomenna kouluun." Hän vastasi.

"Voidaanko me sit nähä ennen koulua?" Kysyin.

"Mm." Hän kuulosti niin hyvältä.

"Hm.. Jimin... nähään huomenna." Hän sanoi.

"Joo nähään. Moikka." Vastasin ja lopetin puhelun.

Min Yoongi

Pistin puhelimeni viereeni. Koitin nousta ylös, mutta se sattui todella paljon. Pääsin kuitenkin hetken yrityksen jälkeen istumaan.

Otin paitani pois ja katsoin itseäni. Olin täynnä mustelmia. Jalkanikin olivat mustelmilla.

"Yoongi. Tässä." Äiti antoi minulle jonkun pillerin. Se ilmeisesti auttaa kipuun. Heitin sen suuhuni ja join vettä päälle.

"Isäsi on muutaman päivän pois kotoa." Hän kertoi. Hän tuli istumaan viereeni.

"Menetkö huomenna kouluun?" Äiti kysyi.

"Joo." Vastasin. Hänen huolestuneen ilmeen nähtyäni jatkoin. "En mä kerro kenellekää."

"En olis ikinä ajatellut olevani tässä tilanteessa." Hän sanoi naurahtaen surullisesti. Hän laittoi kätensä poskelleni.

"Sun kauniit kasvot on pilalla." Hän sanoi.

"Kyl se paranee." Vastasin.

"Lepää nyt. Minä tuon sulle sitten ruokaa." Hän sanoi ja lähti huoneestani.