Live for me

8. Hospital

Min Yoongi

Heräsin Jiminin herätykseen. Jimin ei kuitenkaan itse herännyt siihen.

"Jimin herää." Sanoin väsyneenä. Pistin huoneeseen valon päälle ja odotin, että hän heräisi.

"Jimiiin." Sanoin. Käännyin katsomaan häntä.

"Jimin ooks sä kunnossa? Jimin!" Huusin koittaen herättää häntä. Hän oli kalpea ja hänen vieressään oli verta.

"Rouva Park!" Huusin. Kuulin hätäiset askeleet rappusissa.

"Mitä?" Nainen kysyi.

"Jimin ei herää!" Panikoin. Nainen otti puhelimen ja soitti hätänumeroon. Minä koitin herättää häntä. Painoin korvani hänen rintaansa. Kuulin hänen sydämensä tykyttävän.

"Poikani on... on kalpea ja hänen vieressään on verta. Hän ei herää." Jiminin äiti kertoi puhelimeen.

Asetin Jiminin kylkiasentoon sillä se voisi auttaa.

Jiminin äiti käski minut kouluun. Istuin luokassa enkä pystynyt keskittyä mihinkään. Olin liian huolissani Jiministä.

"Yoongi onko kaikki hyvin?" Opettajani kysyi. Huomasin, että kaikki muut olivat jo lähteneet luokasta. Nousin ylös ja laitoin repun selkääni.

"Yoongi?"

"Onko sulla Rouva Parkin numeroa?" Kysyin.

"Onks Jimin kunnossa?" Kysyin.

"Älä huoli. Jimin pääsee huomenna kotiin." Hän vastasi. Hän kuulosti todella väsyneeltä.

"Onko kaikki varmasti kunnossa?" Kysyin.

"Jimin kertoo sinulle sitten. Kiitos Yoongi." Nainen sanoi ja lopetti puhelun.

Lähdin kävelemään ja päädyin sillalle, missä tapasin Jiminin. Istuin kaiteelle ja katselin autoja. Aikomukseni ei tällä kertaa ollut hypätä.

Puhelimeni värisi taskussani. En halunnut vastata, sillä ajattelin sen olevan äitini. Mieleeni tuli, että se voi olla Jimin, joten kaivoin puhelimen taskustani. Olin oikeassa se oli Jimin.

"Jimin! Onks kaikki kunnossa?" Kysyin.

"Uhmm... joo..." Hän vastasi.

"Haluutko sä tulla käymään meillä huomenna? Mä en pääse kouluun." Hän kysyi.

"Joo tottakai." Vastasin.

Juttelimme hetken koulusta, kunnes äitini yritti soittaa minulle. Jouduin lopettamaan puhelun Jiminin kanssa.

Äitini pyysi minut kotiin ja lähdin kävelemään sinne todella hitaasti.

Tunnin kuluttua pääsin kotiin. Isäni ei ollut onneksi paikalla. Kävin suihkussa ja pesin hampaani. Olin hetken puhelimellani. Lähetin Jiminille selfien ja toivotin hyvät yöt.

Koputus kuului oveltani. Äitini avasi oven.

"Oii milles sä hymyilet?" Hän kysyi.

"En millekään." Sanoin. Äiti avasi suunsa, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, sillä ulko-ovi paiskattiin kiinni. Äiti lähti huoneestani äkkiä ja sain taas jälleen kuunnella vanhempieni tappelua. Luulin ettei hän tulisi kotiin tänään. Kuulin lyömisen, huutamisen ja itkemisen ääniä. Pistin kuulokkeet päähän ja musiikin kovalle.

Äitini otti kuulokkeet pois korviltani ja hymyili säälivästi.

"Voinko mä nukkua täällä tämän yön?" Hän kysyi. Nyökkäsin hänelle.