Two Birds || Alex Mattson X Reader

Luku 3

Aleksi

Mua edelleen hävettää, etten jääny vaikka jutteleen sille mimmille. Arghh, niinku mikä ongelma?!

Nää elukatkin on häippässy täältä, mä kuiteski jäin tänne vielä tekemään hieman musiikkia. Koitin myös muistella, miltä se näytti. Tulokseksi tuli kauniin vihreät silmät, revityt farkut, valkoinen paita ja musta ohut takki, myös ihanan kiharat hiukset. Aika perus, mut hittaa eri tavalla kuitenkin...

"Köh, ei tästä tuu mitää.. En tuu ikinä enää näkemään sitä uudestaan..." Luovutin. Sammutin koneen ja laitoin kitaran ja basson omalle paikalle. Pakkasin kamat ja poistuin treenikseltä.

Autolla ajelin kotia, mutta matkalla tuli nälkä, joten kävin lähellä olleen nakkikioskin luona, joka oli kauppakeskuksen edessä. Otin nakkini ja olin maksamassa ruokaani, kun sivusilmällä huomasin kauppakeskuksen ovesta tulleen ulos tutun näköinen henkilö. Vilkaisin häntä ja hän näytti ihan siltä naiselta, jonka näin aikaisemmin tänään kaupassa.
Maksoin nopeasti ruokani ja lähdin pois kioskilta. Katselin vähän naista ja kyllä, tajusin, että hän tosiaan oli se, jonka näin aikaisemmin.

Pikakävelin nakit kädessäni hänen luokseen.

"Moi" sanon hieman akwardisti pysäyttäen hänet.

"Mo- heii! Eiks me nähny aikasemmin tänää" hän sanoo. Hänen silmänsä menivät minun silmistä kädessäni oleviin nakkeihin ja taas minun silmiin ja hän hymyili akwardisti.

"Öö.. nii, mua jäi vaan häiritsee, että lähin vaa pois sieltä kaupasta" hymyilen.

"Joo ja mua vähän vittutti, et en ees sanonu kiitos. No mut kiitos kuitenkin" hän hymyilee.

"No ei se mitää, mut oon Aleksi"

"Y/N, hauska tavata? Kai?"

Okei, jos joku on noloa, niin tämä.

"Hahhah, mun on pakko hyvittää toi jotenkin. Öö voin antaa sulle mun numeron, nii mietin jotai" hän sanoo ja jatkaa kävelyä.

"Ei sun oikeestaa tarvii, mut numero kelpais" sanoin. Fr, Aleksi, tää mimmi on täys tuntematon sulle ja oot jo salee seuraavana päivänä koittaan iskee surkeilla iskulauseilla, jotka tulee suoraan Tinderistä, eiks nii?

"Öö no venaa" hän kaivaa muumilaukustaan vihon ja kynän. Hän repäisee vihosta palan ja kirjottaa numeronsa siihen.

"Tässä" hän ojentaa lappusen minulle.

"Öö kiitos."

"Haluuks kyydin kotii tai jotain? Okei ehkä vähän outoo mut niih..." Jatkan. Nyt toiki varmaa pitää mua jonakin perseraiskaajana.

"Joo ei kiitos" hän naurahtaa. Noni, arvasin.

"Asun tossa 200m päässä ja pääsen kävellen nopee." Hän jatkaa. No jaa, en mä sit oo perseraiskaaja, kai... Kävelimme aika pitkälle ja olimmekin jo oman autoni kohalla.

"Okei no, illan jatkoja! Jutellaan ehkä"

"Samoin!" Hän sanoo ja jatkaa kävelyä omaa taloa kohti. Hölkkään oman autoni luokse.
Tekisi mieli hakata päätä rattiin.

------------------------------------------------------------------

Hyi kauhee tää oli nii täyttä paskaa et jouduin muuttaa koko lukuu