Aleksin POV
En voinut uskoa sitä mitä näin. Alexandra Porko. Mun elämäni rakkaus, seiso mun silmien edessä. Mä luulin et menetin Alexandran sillon kun muutin Amsterdamiin.
-
"Mitä sä teet täällä" kuului tuon enkelin suusta. En saanut sanaa suustani. Heräsin takaisin todellisuuteen kun tunsin jonkun tökkäävän minua kylkeen, Joel.
-
"Öö, mä oon näiden bändissä. Mitä sä teet täällä?" Sain kuin sainkin nuo sanat suustani vaikka ne olivat niin hiljaiset etten edes ole varma kuuliko Alexandra niitä.
-
"Mä oon Joonaksen sisko, se kutsu mut tänne ku sano et sil on joku yllätys."
-
Ei voi olla totta, miks Porko ei kertonu mulle, luulin et tiesin jätkistä aikalailla kaiken. Kyllä Porko oli mulle siskostaan maininnut, mutta en tiennyt että se olisi ollut Alexandra.
-
Alexandran POV
En tosissaan voinut uskoa ettei veljeni kertonut mulle Aleksista. Hän oli jätkien yllätys, uus bändin jäsen. Joonas mun tietääkseni tiesi mun ja Aleksin jutusta peruskoulussa. Ainakin oon siitä sille sanonut. Ehkä se ei vaan muistanut, ei se tätä mulle ois muuten tehnyt.
-
Pian kuulen tutun soittoäänen, sehän on puhelimeni. Katson kuka minulle soittaa, Siiri.
-
"Tuutko avaamaa oven, oisin täs ulkona nyt" kuului parhaan ystäväni sanat luurin toisesta päästä.
-
"Joo, Joonas tulee" sain aikaiseksi sanottua ja käännyin veljeni puoleen. Sain häneltä tylsistyneen katseen ja annoin hänelle sarkastisen hymyn takaisin.
-
"Mistä te tunnette?" Kuului Nikon ääni sohvalta missä hän istui yhdessä tuon suloisen rumpalin kanssa.
-
Katsoin Aleksia kysyvällä ilmeellä, lähinnä kysyin kumpi kertoo. Sain samanlaisen katseen takaisin ja nyökkäsin tuolle luvan kertoa.
-
"Me oltiin koko peruskoulu samoilla luokilla ja oltiin tosi hyviä kavereita, meille tuli sit vähän äkkinäiset hyvästit kun lähin Amsterdamiin eikä olla sen jälkeen nähty tai pidetty yhteyttä" Aleksi selitti jätkille ja sai kaikilta myöntyvät nyökkäykset. Jollain tapaa kehossani tuntui helpotuksen tunne, sillä Aleksi ei ollut kertonut mitään jutustamme. Samaan aikaan rinnassani painoi jonkinlainen tunne mitä en osaa kuvailla, mutta se sattui.
-
Kuulen Siirin suloiset kikatukset portaikosta, mutta en osaa kiinnittää niihin kummemmin huomiota sillä tuijotan tuota musta hiuksista pörröpäätä edessäni. Ihailen hänen sekaisia hiuksiaan ja teräviä kasvonpiirteitä. Aleksi oli edelleen yhtä komea, jopa komeampi. Ei Alex, sä pääsit siitä jo kerran yli. Et halua kokea sitä kipua toista kertaa.
-
Kuulen takanani kauhistuneen huokauksen ja käännyn katsomaan Siiriä, joka näyttää siltä että olisi nähnyt aaveen. Eihän hänkään ollut nähnyt Aleksia seitsemään vuoteen.
-
Aleksi hymyilee Siirille ja huomaan kuinka tuo ruskea hiuksinen tyttö juoksee halaamaan Aleksia. Aleksi ja Siiri olivat kuin paita ja peppu koko peruskoulun. Aleksi oli Siirille kuin veli, Siiri ei poistunut huoneestaan kahteen viikkoon kuultuaan Aleksin muutosta Amsterdamiin.
-
"Ihana nähä sua" kuulen tuon Siirin kyynelten peittävän äänen.
-
"Samat sanat" Aleksi sanoo takaisin Siirille hymy korviin asti.
-
Samalla Aleksi kääntyy katsomaan minua irtautuen Siirin halauksesta ja avaa kädet minulle. Kävelen hieman epäröiden Aleksin luo, mutta halaan häntä tiukemmin kuin ikinä. Vihdoin tuntuu siltä, että olen kotona.
-
Eli tässä olisi toinen osa tätä tarinaa. Mitäs ootte mieltä? Laittakaa ajatuksia ja toiveita kommentteihin seuraavaa lukua varten.
Veera✨
YOU ARE READING
In his arms//Alex Mattson
FanfictionAlexandra on 20-vuotias barista vihdistä. Hän ja Aleksi olivat samoilla luokilla koko peruskoulun, mutta heidän tiet erosivat, kun Aleksi lähti opiskelemaan Amsterdamiin. Se särki molempien sydämmet, sillä heillä oli tunteita toisiaan kohtaan. Mitä...
