"Siiri mennään jo" Joudun huutamaan tuon saman lauseen vielä varmaan kymmenen kertaa ennen kuin neiti päättää nousta edes ylös sängystä.
-
"Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?" Totean tuolle suloiselle parhaalle kaverilleni, joka keittelee itsellensä aamukahvia.
-
"Mene sinä jo edeltä kun et jaksa oottaa" Siiri toteaa ja katsoo minua syvään silmiin turhautuneena. Nappaan laukkuni lattialta ja laitan mustat tennarini jalkaan, lähetän lentosuukon tuolle samaiselle ystävälleni ja lähden ovestani ulos.
-
Siiri ja minä olemme tunteneet koko ikämme. Johtunee siitä, että veljemme ovat olleet ystäviä pienestä asti. He muodostavat myös bändin yhdessä kolmen muun jätkän kanssa. Joonas Porko eli minun rakas veljeni, Olli Matela eli Siirin oma isoveikka, Tommi Lalli, Joel Hokka ja Niko Moilanen. Bändin jätkät on mulle ja Siirille kaikki kun veljiä, tosin Joonas nyt on oikeestikkin. Ne on pitäny multa ja Siiriltä salassa jotain juttua jota oon itseasiassa matkalla selvittämään jätkien treenikselle. Ne kutsu mut ja Siirin sinne tähän upeaan yllätykseen.
-
Treenikselle ei oo mun ja Siirin kämpältä kauheen pitkä matka. Kyllä, mä ja Siiri asutaan yhdessä. Joskus se käy tosi pahasti hermoille, mutta onneks sillon on Joonas jolle voi mennä yöks, paitsi jos sillä on joku yhen yön juttu meneillään.
-
Ylitän vielä tuttua suojatietä, joka johtaa jätkien treeniksen parkkipaikalle. Huomaan pihassa ihan omituisen näkösen auton, joku musta Kia. Ehkä joku jätkistä on hommannut uuden auton. Mistäs sitä tietää.
-
Etsin Joonaksen numeron ja soitan siihen, pian sieltä vastaa erittäinkin tuttu ääni, Niko.
-
"Porko kuka vittu sulle soittaa, onko tää sun joku heila" mitähän vittua, eikö se nimestä käy selväks et oon sen sisko. Oon jo avaamassa suutani kunnes kuulen tuon veljeni äänen "Mikä sen nimi on" siis täh, enkö oo sen puhelimessa vaan Alexandra tai sisko. "No täs lukee 'Alex' eiku onks tää Alexandra"
-
Niinpä tietysti, tyypillistä Nikoa, puhutaan ennen ku ajatellaan. " Joo täällä Joonaksen tyypillinen yhen yön juttu pyytää, että voisko joku tulla avaamaan mulle oven"
-
Katson jätkien ikkunaan, josta pomppaa tutut kasvot esiin, Tommihan se siellä. Muutaman minuutin kuluttua kuulen oven aukeavan ja sieltähän se mun rakas veljeni ilmestyy. Naurahdan tuolle näylle, hiukset sekaisin ja silmäpussit isommat kun mun uus käsilaukku. "Mitä sä siinä hekotat" kuulen tuon tutun äänen tuhahtavan. "Sä näytät niin naurettavalta" totean tuolle blondille kikkarapäälle. Halaan häntä kuitenkin ja kipitän rappuset ylös jätkien treenikselle, kuulen Joonaksen huutavan perääni etten saa mennä sisälle vielä, mutta en usko tuota. Juoksen ovesta sisälle ja jäädyn täysin. Aleksi Kaunisvesi. Ei voi olla, sehän muutti Amsterdamiin. Kuulen Joonaksen hengästyneen äänen takanani, joka saa juuri puskettua suustaan "Yllätys".
-
"Mitä sä teet täällä?"
-
Noni moikka vaa, eli tosiaan aattelin kirjottaa tämmösen kirjan Aleksista, koska onhan se nyt ihan hemmetin ihana ja komeakin kaiken lisäksi. Laittakaa kommenteihin ideoita näihin osiin ja toteutan niitä sitten parhaani mukaan, ei mulla tässä muuta.
Veera✨

YOU ARE READING
In his arms//Alex Mattson
FanfictionAlexandra on 20-vuotias barista vihdistä. Hän ja Aleksi olivat samoilla luokilla koko peruskoulun, mutta heidän tiet erosivat, kun Aleksi lähti opiskelemaan Amsterdamiin. Se särki molempien sydämmet, sillä heillä oli tunteita toisiaan kohtaan. Mitä...