Varotan täst jo nyt mutta kirjotusvirheitä saattaa olla ja paljon!
Y/N pov:
Heräsin sairaalasta Olli ja Joonas vierelläni. Ihmettelin että missä olin ja että mitä oli tapahtunut.
Olli: "Ei hätää oot sairaalassa teijän kone tippu. Oot ollu leikkauksessa joten lepäile nyt."
Olin lääke tokkurassa. Nukahin uudelleen.
Joonas: "Miten vitus me voiaa oikee kertoo sille et Aleksi ei muista sitä.."
Olli: "Rauhotu nyt! Vittu Joonas ole edes joskus hiljaa. Toivotaa vaa et se johtuu siitä aivotärähyksest"
Pari tuntia aikasemmin.
Aleksin pov:
Heräsin sairaalasta. Kaksi tuntematonta miestä oli vierelläni.
Tommi: "Ei hätää oot sairaalassa teijän kone tippu.."
Niko: "Vaimos on heränny mut nukahti uudestaa. Millane olo sul on Aleksi?"
Aleksi: "Keitä te oikee ootte?!" Ja mistä tiiätte kuka oon?!"
Tommi kutsuu lääkärin. Lääkäri toteaa Aleksilla todella pahan aivotärähyksen.
Tommi ja Olli kertoivat kaiken Y/N ja bändistä. Näyttivät kuvia ja sen semmoista. He menivät katsomaan Y/N hänen huoneeseensa. Jäin yksin.
Y/N pov:
Kuulen kuinka ovi aukeaa.
Olli: "Y/N sä oot heränny!"
Y/N: "Joo vast äsken"
Niko: "Joo näytätki siltä anteeks"
Y/N: " Ei se mitää hei. Miten Aleksi missä se on eikai se vaan kuollu?!"
Tommi: "Ei ole.. mut se ei muista.."
Olli: "Älä hätäänny kaikki järjestyy kyllä usko mua.
Y/N: "Mites vauva onks se kunnos?!"
Joonas meni hiljaiseksi jonka jälkeen purskahdin itkuun. Tuon keskustelun jälkeen Olli tuli sängylleni ja halasi. Olli jäi minun kanssani huoneeseeni kaikki muut lähtivät Aleksin luo sillä Joel oli tullut Oulusta Stadiin.
Ollin pov:
En tiedä miten kertoisin sen hänelle.. Se on mun parhaan ystävän vaimo.. En mä voi rakastua siihe.. Ei helvetti mitä mä oon oikee menny tekemään..
Silittelin Y/N hiuksia kunnes hän nukahti. Hän nojasi minun rintaani vasten. Kuiskasin hänelle että "Y/N olet rakas ja tulen aina rakastamaan sinua". Sen jälkeen hän kääntyi ja otti minusta kiinni.. Säikähin hän on unessa. Huh.
Kahden viikon jälkeen:
Y/N pov:
Menin moikkaamaan Aleksia ekaa kertaa tämän tapaturman jälkeen..
Koputin hellästi.
Aleksi: "Sisään"
Astelin huoneeseen. Aleksi taisi tunnistaa minut mutta silti esittelin itseni.
Y/N: "Moi.. Tiiän et ehkä muista mua mut oon Y/N Kaunisvesi.. Sun vaimos..
Aleksi: "Kylmä tiiän kuka oot.. Mulla on muisti tullut takaisin."
Purskahdin itkuun ja halasin Alea. Hän otti minusta kiinni ja laittoi huulensa minun omilleni. Lääkäri astui ovesta sisään.
Lääkäri: "Moikka mites täällä voidaan?"
Aleksi: "Ihan hyvin. Millos pääsen kotiin?"
Lääkäri: "No jos kunto on hyvä niin tänään."
Aleksi: "Jes se ois iha mahtavaa."
Parin tunnin päästä olimmekin jo Aleksin kanssa matkalla kotiin. Kun pääsimme sanoin Aleksille että istuu alas.. Kerron että vauva ei selvinnyt.. Siinä yhdessä itkimme.. Tämän jälkeen menimme nukkumaan. Nukahin Aleksin päälle. Pääni oli hänen rintaansa vasten. Aleksi piti minusta tiukasti kiinni.
Näen unta siitä kuinka Olli kertoisi että rakastaisi minua.. Se tuntui kuin se olisi tapahtunut.. Vähän niikuin muisto.. Ei voi olla mahdollista.. EI EI JA EI..!
