Y/N pov:
Joel soitti mulle ja pyys kahville. Menimme johonkin kauas kahvilaan. Menimme sisään mutta käännyimmekin ja lähdimme sieltä.. Sillä näimme Eliaksen.. Oli ilmeisesti jo päässy linnasta ulos.. Ehdonalaisee.. Menimme lähi kahvilaan jossa otin iced coffee (jääkahvi) ja pienen leivoksen. Joel otti samat kuin minä. Juttelimme ja kysyi kuinka voin ja no yleisestikkin. Kysyi myöskin että vaivaako tuo tapahtuma vieläkin.. Olen kyllä nähnyt siitä ampumisesta painajaista mutta ne ovat loppuneet onneksi.. Ainakin toistaiseksi.
Joelin pov:
Olimme olleet kahvilla kohta tunnin. Laitoin Ollille viestiä että kohta ois parasta olla valmista sillä en enään keksinyt mitään.
Olli: "Joo Y/N voi tulla kotii päi"
Joel: "Mahtavaa!"
"Okei Y/N mennääs mun pitäis kuulemma mennä treenikselle Nikon kans kirjottaa jotaki mut mä viel sut himaa." sanoin Y/N.
Perillä.
Y/N pov:
Menin sisään.. Kämppäni oli pilkko pimeä. Näin keittiössä olevan kynttilän valo. Eteisestä keittiöön oli laitettu polku kynttilöistä. Ripoteltu sydämmiä lattialle. Menin keittiöön. Siellä odotti Aleksi. "Mitä tää oikein on" itku kurkussa yritin sanoa.. Aleksi vastasi "Höpsö tää on nyt meijän illallinen." Naureskelin ja kysyin että eikö niin että Joel oli tässä juonessa mukana johon Aleksi nyökkäsi vastauksesi.
Ruuan ja jälkkärin jälkeen Aleksi meni vessaan käännyn ja hön on polvistuneena eteeni..
Aleksi: "Y/N (ja sun sukunimi) tuletko vaimokseni?"
Katsoin Aleksis itkien ja nyökkään jonka jälkeen painan huulemme yhteen.
Y/N: "Tottakai Aleksi tulen!" Aleksi laittoi sormuksen käteeni.
Ilmoitimme tästä minun vastauksesta jätkille ja no perheelleemme. Minulle oli vielä toinen yllätys. Biisi jonka teimme niin esitetään heidän keikoillaan. Eli pääsen heidän keikoilleen mukaan. Nään Aleksia silti! Ihanaa!
Pari kuukautta myöhemmin.
Keikat alkoivat pakkasimme Ouluun lähtöä varten jossa oli meidän ensimmäinen keikka. Lähdimme aamulla ajamaan stadista Ouluun päin. Joel ja Joonas odottivat meitä siellä jo valmiiksi.
Kun saavuimme Ouluun oli aamu. Menimme Joelin asunnolle jossa nukuimme pari tuntia. Menimme katsomaan keikka paikkaa ja lava olikin isompi mitä odotin. En voi uskoa tätä. Ihan oikeasti olen esiintymässä huomenna monelle tuhannelle ihmiselle! Harjottelimme meidän biisin ja koreografiikan läpi kunnes Olli loukkaannutti itsensä. Eikä voinut enään soittaa.. Sen jälkeen minulle tulikin vähän enemmän soitettavaa.. Olin paskat housussa tuon jälkeen.. "EI HELVETTI EN MÄ OSAA SOITTAA NIITÄ BIISEI" sanoin Aleksille..
Aleksi: "Hei älä yritä oon kuullu ku soitat."
Y/N: "Mut silti"
Aleksi: "Hei hyvin se menee. Luota muhun."
Y/N: "No okei okei. Se on sit vaa tää keikka!"
Aleksi: "Juuu"
Aleksin pov:
Oli jo myöhä joten kävimme nukkumaan. Saatoimme vähän Y/N kanssa "leikkiä" ja jättää jälkiä mutta mitä pienistä..
