Jiko

4.

~Niko~
Juon baaritiskillä. Joonaksen sanat sai minut huonolle tuulelle. Hän ei halua olla kahdestaan minun kanssani. Hän ei halua olla minun seurassani. Vittu mä taisin kusta sillo aamulla. Helvetti mä en sit osaa mitää. Tarvitsen lisää juotavaa ja lohdutus olisi ihan kiva. Kai täältä, joku laastari löytyisi. Katson naisia huoneessa. Yksi vinkkaa silmäänsä. Vinkkaan takaisin. Näen, kun nainen nousee ja lähtee lähestymään minua. "Hei. Mites menee?" nainen kysyy viettelevästi, kun on päässyt luokseni. Hän asettaa oikean kätensä rintani päälle. "No suoraan sanottuna paskasti, mutta eiköhä tää tästä", sanon ilkikurisesti. Nainen hymyilee ja kurottautuu suutelemaan minua. Tunnen lämpimät huulet omillani. Ne eivät tuo lohtua. Huulet ovat väärät. Ne eivät kuulu minun omilleni. Mieleni huutaa ei:tä, mutta kehoni ei kuuntele. Kehoni hakee lohtua. Kosketusta. Tekisi mieli oksentaa, miten inhottava olen. Heti, kun sössin jotain, menen baariin, juon itseni känniin ja hommaan irtosuhteen. Vittu. Suudelma on intohimoinen. Siinä ei ole tunteita mukana. Vain kaksi kiihkeää kehoa, jotka hakevat lohtua ja kosketusta. Päässäni vilahtaa Joonaksen kasvot. Irrottaudun hieman ja katson naista. Katsahdan naisen taakse ja kukas muu siellä seisookaa, kun Joonas. Vitunvitunvittu! Näen kiiltelevät silmät ennen, kuin Joonas katoaa näköpiiristäni. Minulla on kolme vaihtoehtoa. Jäisin naisen kanssa, juoksisin Joonaksen perään tai lähtisin vain kotiin. En halua kuitenkaan vielä kotiin. Joutuisin olemaan yksin, eikä se huvita juuri nyt. Joonas on minulle vihainen, enkä edes enään tiedä missä hän on. Paras vaihtoehto on vain jäädä tämän tuntemattoman naisen kanssa. "Onks kaikki hyvi?" nainen kysyy. Nyökkään ja jatkan naisen suutelua.

~Joonas~
Itku polttelee kurkussani. Olin nähnyt Nikon jonkun naisen kanssa. En tuntenut naista. Tuskin Nikokaan. Miksi en vain voinut kelvata? Niin vitun paha olo. Päätän etsiä jonkun random tyypin, jonka kanssa voisin tehdä jotain. "Hjei komistuush. Kiinnostaishko sheura?" kuulen humalaisen miehen äänen. Käännyn ääneen päin ja näen minua vähän vanhemman ihan semi hyvännäköisen miehen. Nyökkään ja hyökkään suutelemaan miestä. Mies vetää minua vessoille päin. Hän painaa minut seinää vasten. Hän suutelee kaulaani. Helvetti kaikki, mitä voin ajatella on, vain Niko. Tajuan sen. Tykkään Nikosta. Olen tykännyt jo kauan. Koitan nauttia tilanteesta, joka on käynnissä, mutta paha olo ei lähde minnekään. Ahistaa. Vituttaa. Itkettää. On vitun paha olla. Tunnen vahvat kädet lantioni ympärillä. EI. En pysty tähän. Työnnän miehen pois ja katson toista pahoittelevasti. Sitten vain häivyn. Häivyn suoraan pihalle. Pidän katseeni tiukasti edessäni. En halua nähdä Nikoa vahingossakaan. Pääsen pihalle. Kävelen hetken. Murrun jonkun rakennuksen luona. Vajoan maahan. Nojaan seinään takanani ja alan itkemään. Huudan ja hakkaan kättäni seinään. En välitä, vaikka ohi kävelisi ihmisiä. Huudan niin kauan, että kurkkuuni alkaa sattua. Katson eteeni. Päässäni ei liiku mitään. On tyhjä olo. Nousen ja lähden laahustamaan asuntoani kohti. Ehkä kaikki paranisi, kun saisin nukkua. Heräisin vain seuraavana päivänä ja kaikki olisi ollut unta.

~~~
Mistäköhä helvetistä mä keksin tällasii sad kohtauksii?