Jiko

13.

~Niko~
Nousen ja kävelen keittiöön. Pistän kahvin keittymään ja katson Joonasta, joka on myös noussut ja tullut keittiöön. Katson Joonaksen paljasta ylävartaloa ja virnistän. "Mitä?" Joonas kysyy ihmeissään. Pudistan päätäni ja kävelen hänen luo. Upotan käteni hänen hattara hiuksiin. Suutelen häntä hellästi. "Sun tukka on vaan ihan pörrössä", valehtelen. Oikeasti hänen kaula ja ylävartalo on täynnä pieniä sinertäviä jälkiä. Fritsuja. Hän katsoo minua hieman epäilevästi, mutta ei sano mitään. Sen sijaan hän kävelee parvekkeelle ja sytyttää tupakan. Hänen ilme tulee olemaan näkemisen arvoinen, kun hän tajuaa katsoa peiliin. Kaadan kahvia kuppiin ja istun pöydän ääreen. Avaan kännykkäni ja katson sosiaaliset mediani läpi. Pian tunnen, kuinka joku kiertää kätensä kaulani ympärille. Hymyilen ja suukotan Joonaksen kättä. "Tossa on kahvia, jos haluut", sanon. Tunnen kuinka Joonas nyökkää ja irrottaa sitten otteensa. Näen, kuinka hän kävelee kahvinkeittimen luo ja kaataa sitten kahvia kuppiin. Hän kääntyy ja jää nojaamaan keittiötasoon. "Tuu tänne", sanon ja taputan jalkaani. Joonas kävelee luokseni ja istuu syliini. Kierrän käteni hänen ympärille ja painan pääni hänen paljasta selkää vasten. Istumme siinä jonkin aikaa hiljaa. "Oliko tapahtunu mitää ihmeellistä?" Joonas kysyy hiljaa nyökäten kännykkääni päin. "Eipä oikeestaa", vastaan. Joonas nyökkää ja taas hiljaisuus valtaa keittiön. Joonas saa juotua kahvinsa, joten hän nousee pois sylistäni ja vie kupin tiskialtaan luo. Tuli kylmä, kun hän lähti lämpimän kehonsa kanssa. "Mun pitää käyä suihkussa. Oo, kuin kotonas", sanon ja nousen itsekin. Joonas nyökkää ja minä menen kylpyhuoneeseen.

~Joonas~
Katson, kun Niko nousee ja menee suihkuun. Menen sohva luo ja istun siihen. Vedän polvet rintakehääni kiinni ja tuijotan eteeni mitään näkemättä. Voin hyvin, kun olen Nikon kanssa, mutta kun hän häipyy läheltäni paha olo palaa. Kuulen, kuinka ovikello soi. Nousen ja kävelen eteiseen. Olen jo avaamassa oven, kun katson sattumalta peiliin. Tajuan, että en voi avata ovea. Kaulani ja ylävartaloni on täynnä fritsuja ja olen Nikon luona, joten jäisimme kiinni. Kaiken lisäksi käteni on sidottu. Niinpä vain palaan sohvalle istumaan ja ignooraan ovikellon. Pian soitto loppuu. Hetki sen jälkeen Niko astuu ulos kylpyhuoneesta. "Et sit voinu vittu sanoo, että mä oon täynnä fritsuja?" kysyn neutraalisti. "En", Niko sanoo ja virnistää. "Mä olin avaamassa ovea, kun satuin kattomaan peiliin. Luojan kiitos mä en ehtinyt avata sitä ovea. Siinä olis ollu selittämistä, jos siellä olis ollu joku tuttu. Sun olis pitäny kertoo mulle", syyllistän Nikoa. "Ooksä vihanen?" Niko kysyy. "Mitäs luulet?" kysyn. Olen hänelle vähän vihainen, mutta en paljoa. Niko kävelee sohvan luo ja istuu viereeni. "Tuu tänne hattarapää", Niko sanoo ja vetää minut itseään vasten. "Hattarapää?" kysyn. "Niin. Mun oma hattarapää", Niko sanoo. "Sun pitää mennä pukemaan", sanon ja työnnän Nikon pois. Niko katsoo minua ja mutristaa huuliaan muka surullisena. Hän nousee ja menee huoneeseensa. Minäkin nousen. Menen keittiöön etsimään sidetarpeita. Löydän ne alakaapista. Nostan ne pöydälle ja alan vaihtamaan siteitäni. Siitä ei tule mitään. "Anna mä autan", Kuulen Nikon äänen takanani. Käännyn ja katson Nikoa. Hän ottaa kädestäni kiinni ja alkaa vaihtamaan siteitäni. Hän ottaa vanhat siteet pois. Hän katsoo hetken viiltojani. "Saanks mä kysyy, että miks sä oot viillelly itelles sydämen tohon?" Niko kysyy hiljaa. "En mä oikeestaa tiiä. Mä vaan viiltelin ja sit mun alitajunta muodosti siitä sydämen", kerron hiljaa. Niko nyökkää. Hän suukottaa jokaista viiltoa ja pistää sitten uudet siteet käteeni. Katsomme toisiamme hiljaa. "Sä oot enkeli. Mun oma enkeli", sanon hiljaa. Niko hymyilee ja suutelee minua hellästi.

~~~
Anteeks kirjotusvirheet
Sanoja 547