Hope you love me /// Alex Mattson x Y/n

Treenit&yökylä 31.7. Helsinki

Y/n näkökulma:
A-P-U-A! Nyt on se päivä! Kello oli jo 12, eli on enää 4 tuntia aikaa valmistautua!Pelottaa. Mitä jos en ehdi? Mitä jos olen huono? Mitä jos he eivät pidä minusta? Mitä jos lopettaisin tämän? Huhhuh. Aloitin vaihtamalla vaatteet ja meikkaamalla. Nyt ei tarvinnut käydä suihkussa, koska kävin jo illalla. Halusin kihartaa hiukseni, mutta en tiennyt, näyttäisikö se hyvältä. Päätin jättää kihartamatta ja menin syömään. En syönyt aamupalaa, koska olin herännyt niin myöhään, että voisin tehdä ruoan. Tein jauhelihakastikkeen ja spagettia. Kun odotin, että ruoka valmistuu, katsoin Netflixiä ja imuroin. Söin ja aloin soittaa kitaraa, koska minulla oli tylsää. Ehdinkin soittaa jo 2 tuntia ja kello oli 15.03. Sitten sain Instagram direct viestin. Se oli Aleksi. Hän kysyi, jos haluaisin kyydin treenikämpälle. Tietenkin suostuin! Hän lupasi hakea minut 15.10 joten pakkasin äkkiä tavarat ja menin alas odottamaan. Aleksi tuli rakennuksen eteen ja hyppäsin hänen kyytiinsä. Olin hieman jännittynyt. Aleksi sanoi reippaasti: "Moi!" ja tietenkin vastasin tervehtimällä takaisin. Aleksi jutteli niitä näitä ja minä lähinnä kuuntelin. Sitten hän kysyi: "Millon sä alotit kitaran soiton?" ja vastasin: "Ehkä 3 vuotta sitte." Sitten hän kysyi: "Miten sä kiinnostuit just BC musast?" ja vastasin: "Se antaa energiaa. Siinä on jotain, mikä saa tuntemaa et synnit on annettu anteeks."  "Mitä syntei sulla sitte oli?" Aleksi kysyi hieman humoristisella äänellä. "Hahah, ei mennä niihin." Naurahdin. Aleksi nauroi vähän.  Aleksin seurassa oli helppo olla. Hän tuntui ymmärtävän, miten minua jännittää. Mutta kyllähän sen ymmärtää, hän on ollut vasta alle vuoden bändissä. Olimme perillä muutamaa minuuttia vaille neljä. Muut olivat jo odottamassa meitä. Joonas ja Joel istuivat penkeillä ja soittivat kitaroita. Tervehdin heitä ystävällisesti ja he vastasivat. Joel antoi paperinipun, jossa on kaikki, mitä liittyy bändissä olemiseen, miten osallistun tarpeeksi jne. Sitten aloimme soittaa. Pojat tiesivät, että Dark side on minulle helppo, joten soitimme sitä aluksi muutaman kerran. Sitten Niko kysyi: "Soitatsä muuten mitää muuta, kun kitaraa?" Vastasin: "Joo, oon soittanu pienenä rumpuja ja pianoo. Ne onnistuu edellee aika hyvi." Niko nyökkäsi ja hymyili. Jatkoimme soittamista. Kun olimme soittaneet, lähdimme kotiin. Paitsi että minä en mennyt kotiin, koska Aleksi pyysi minua luokseen yökylään. Kävimme kyllä ensin minun kotonani hakemassa minulle vaihtovaatteet ja hygieniatuotteet. Matkalla Aleksi antoi puhelinnumeronsa, Snapchattinsa ja Facebookinsa. Juttelimme taas mitä sattuu. Aleksin taloyhtiön parkkipaikalla oli aika ruuhka. Kolme autoa oli lähdössä ja kaksi tulossa. Se oli aika sotku, mutta pääsimme Aleksin parkkiruudulle melkein heti. Aleksin kämppään päästyämme menimme vain sohvalle istumaan ja nauroimme. Nauroimme aivan kaikelle. Kuin olisimme tunteneet aina. Se tuntui hyvältä. Sitten paras ystäväni Katariina laittoi viestin, että hänellä on ollut kiireinen päivä ja halusi viettää iltaa. Kerroin hänelle, että olen Aleksin kanssa ja hän vastasi viestillä: "Uuuu... Pitäkää hauskaa😉" Näytin viestin Aleksille ja saimme siitä seuraavan naurunaiheen. Nauroimme niin kovaa, että tipuin sohvalta. Sitten nauroimme lisää. Aleksi kysyi, jos haluaisin käydä kaupassa tai odottaa, kun hän käy kaupassa. Halusin tottakai lähteä mukaan. Meille tuli pieni erimielisyys siitä, menemmekö Prismaan vai K-Citymarkettiin. Tottakai meidän piti mennä Prismaan, koska siellä on parempi valikoima. Aleksi halusi K-Citymarkettiin, koska siellä on kuulemma vähemmän ihmisiä. Aleksi antoi periksi, kun näki Cittarin parkkialueen olevan aivan täynnä. Ostimme karkkia, sipsiä, poppareita, limua, pakastepizzaa ja pari Redbullia. Sanoin, etten halua juoda alkoholia, koska haluan muistaa tämän ikuisesti. Aleksi naurahti ja sanoi, että hänkin haluaa muistaa tämän illan ikuisesti. Menimme kassalle ja tarjouduin maksamaan, mutta Aleksi vaati, että saisi maksaa. Nauroin vähän ja kiitin häntä. Sillä välin minä pakkasin ostoksia pussiin. Menimme takaisin Aleksille. Aleksi kysyi, haluanko nukkua olohuoneessa sohvalla, hänen huoneensa lattialla vai hänen vieressään. Sanoin heti epäröimättä, että haluan nukkua hänen vieressään, koska en ollut niin pitkään aikaan nukkunut kenenkään kanssa. Se oli tietysti tekosyy. Tottakai menen nukkumaan hänen viereensä, kun on mahdollista. Aleksi hymyili ja laittoi heti peiton ja tyynyn minulle hänen sängylleen. Istuimme vierekkäin sängyn reunalle ja Aleksi otti kädestäni kiinni. Säikähdin vähän ja aloin hieman ujolla ilmeellä katsomaan häntä. Näin pienen jännityksen hänen kasvoissaan. Hän nosti kättäni vähän ylöspäin ja suuteli sitä. Otin hänen kädestään tiukan otteen ja annoin hänelle pusun poskelle. Halusin halata häntä. Kuitenkin hän ehti ensin. Hän halasi minua. Halasin takaisin ja aloin hymyillä. Hän kysyi, onko minulla nälkä ja vastasin nyökkäämällä. Hän piti yhä kädestäni kiinni ja lähti kävelemään kohti keittiötä. Hän veti minua perässään. Hän laittoi uunin lämpenemään ja kysyi, jos voisin laittaa popcornit mikroon. Hän teki tämän kaiken pitäen minua kädestä. Sitten hän pyysi minua ottamaan lasit yläkaapista. Yritin, mutta en yltänyt. Aleksi joutui tulla nostamaan minua ylöspäin. Aleksi kysyi, minkä ikäinen olen ja milloin on synttärini. Vastasin: "Oon syntyny 13.10.98, eli oon 22-vuotias." Aleksi nyökkäsi. Kun popcornit olivat valmiit, menimme sohvalle istumaan ja katsoimme leffaa. Leffa oli kauhuleffa. Aleksi kysyi: "Pelottaaks sua?" Ja nyökkäsin hänelle. Hän otti minut kainaloonsa ja halasi. Perhoset vatsassani alkoivat pitää bileitä. Sitten minua alkoi hymyilyttää. Hymyilin varmaan puoli minuuttia ja Aleksi kysyi: "Naurattaaks sua vai ootko vaan onnelline?" Vastasin, että olin vain onnellinen. Aleksi hymyili.

Aleksin näkökulma:
Mitä jos y/n ei tykkääkään musta? Mitä jos oon liian päällekäyvä heti alussa? Äh. Mitä mä teen? Pyydänkö naimisiin? Panemaan? Pussaanko sitä? Niin paljon kysymyksiä, mutta missä vastaukset? Eikö niitä ole? No ei! Mitä jos y/n:llä on poikaystävä?! Mitä jos hän ei uskalla kertoa mulle? "Onko sulla poika- tai tyttöystävää?" Kysyin. "Ei oo ei hätää, tykkään olla täs." HUH! Olisi ehkä pitänyt kysyä jo aikaisemmin. Kun y/n laittoi kätensä ristiin minun käteeni, perhoset vatsassani alkoivat tanssahdella. Laitoin tv:stä musiikkia ja kysyin:
"Saanko luvan nuori neito?" Y/n nyökytti ja hymyili leveästi. Tanssimme hitaita ehkä tunnin. Sitten molemmilla oli aika kuuma. Kysyin y/n:ältä, haluaako hän mennä suihkuun. Hän vastasi myöntävästi ja kysyin: "Haluutko mennä yksin vai mun kanssa?" Y/n naurahti ja sanoi: "Sun kanssa kuulostaa hyvältä." Menimme suihkuun ja saunaan. Meillä oli hauskaa. Perhoset vatsassani alkoivat laantua ja aloin rentoutua. Olimme viimeisen seitsemän tunnin aikana jutelleet aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Perheestä, ystävistä, päiväkodista, koulusta, töistä, musiikista, maista, ruoasta, peleistä, politiikasta, avaruudesta, meikeistä, eläimistä, muodista, nuorista jne.. Eniten meitä kuitenkin yhdisti huumorintaju. Molemmat nauravat paljon.

Y/n näkökulma:
Oli jännittävää olla Aleksin kanssa saunassa, koska kun suomalaisia ollaan, emmehän me siellä voi pyyhkeet päällä olla. Mutta rentouduin jo parin minuutin päästä. Kello oli paljon. Tai no 2.00, mutta silti. Olimme juuri päässeet saunasta ja puimme vaatteet. Olimme menossa nukkumaan, joten pesimme hampaat. Menimme jo sänkyyn, vaikka enne heti alkaneet nukkumaan. Oikeastaan juttelimme kaksi tuntia. Olimme viimeisen tunnin aikana cuddlanneet. Se oli jännää, mutta hauskaa. Minua alkoi väsyttää ja Aleksi lauloi minulle tuutulaulun. Sitten nukahdimme molemmat.

1082 sanaa:D