Hope you love me /// Alex Mattson x Y/n

Raha 17.11. ma Nummela

Y/n näkökulma:
Heräsimme klo 13.10 ja Aleksi kertoi heti, että hän käytti kaikki rahansa minun pelastamiseeni. Elimme siis käytännössä minun rahoillani. Pyysin aleksia muuttamaan luokseni, jotta häneltä säästyisi rahaa. Aleksi laittoi myyntiin kämppänsä. Kävisimme tänään kysymässä pankista, milloin saamme tehtyä yhteisen tilin. Mutta ensin tarvitsimme aamupalaa. Teimme voileivät ja istuimme sohvalle syömään. Kun olimme syöneet, laitoin pääni Aleksin syliin ja katselin häntä. "Mitä sä katot?" Aleksi kysyi hymyillen. "Sua" vastasin ihan omissa maailmoissa. Aleksi hymyili. Minäkin hymyilin. En miettinyt tilannettamme. Tiesin vain, että selviämme tästä kyllä. "Mulla jäi pari sataa yli siitä sun pelastuksesta nii haluisitko lähtee illalla syömää?" Aleksi kysyi. "Ootko varma?" Kysyin. "Oon mä. Mennään tän kerran, tiiän ettei päästä hetkeen.." Aleksi vastasi. "No sitte me tietysti mennää!" Vastasin ja hymyilin. Emme tehneet oikeastaan mitään. Halimme sohvalla, telkkari oli päällä (vaikkei kumpikaan katsonut sitä) ja juttelimme. Niinkuin yleensäkin. Klo 14.12 lähdimme pankkiin. Pankissa he pyysivät meitä odottamaan noin puoli tuntia, että heiltä vapautuu työntekijä auttamaan meitä. Olimme molemmat aika jännittyneitä. Päätimme, että molempien tileiltä otettiin 200 euroa, jotta yhteistilille tulisi 400 euroa, jolla voimme elää jo jonkin aikaa. Minun kämppäni vuokra on vain vähän. Olin muuttanut siihen ajatuksella, että muutan pois heti, kun voin. Lähdimme pankista noin klo 15.15 ja kävelimme suoraan kotiin. Haimme auton ja lähdimme Aleksin luo. Menimme ottamaan kuvia, sohvasta, hyllystä, sängystä ja nojatuolista, joista saisimme rahaa. Aleksi halusi lisätä kaikki rahat yhteiselle tilillemme. Joku tuli jo tunnin päästä hakemaan hyllyä ja sohvaa. Autoimme häntä kantamaan ne peräkärryyn. Hän maksoi niistä yhteensä 600 euroa. Nyt meillä oli 1000 euroa yhteisellä tilillämme. Emme eläisi sillä kauaa, mutta jonkin aikaa kuitenkin. Aleksin omalla tilillä ei ollut enää senttiäkään. Minulla rahaa riitti vielä jonkin verran, joten laitoin Aleksille 50 euroa hänen tililleen. Lähdimme syömään klo 16.30, koska tiesimme, että ruoissa kestäisi. Olimme perillä 16.45, koska menimme kävellen. Tilasimme ruoat ja aloimme keskustella. Puhuimme kaikesta. Aleksi sai viestin. Joku halusi ostaa hänen asuntonsa. Onneksi, sillä siitä saa hyvinkin rahaa. Aleksi sopi ostajan kanssa asuntonäytön huomiselle. Lupasin auttaa häntä siinä, sillä pitäisi imuroida ja pyyhkiä pölyt. Saimme ruoat, söimme, maksoimme ja lähdimme klo 18.00. Aleksi oli pyytänyt koko bändin viettämään iltaa kanssamme. Sehän sopi. Halusimme molemmat rentoutua tällaisessa tilanteessa. Kävimme kaupasta hakemassa muutaman bissen, siiderin ja pakastepizzoja. Ajattelimme, että nyt ei haittaa, vaikka vetää kunnon kännit. Muut tulivat klo 18.30. Aloitimme illan muutamalla hauskalla vitsillä. Pelasimme juomapelejä ja söimme. Kukaan ei voinut ajaa autoa, joten laitoimme patjoja olohuoneeseen, jotta kaikki voisivat jäädä yökylään. Vaikka en ollutkaan osana bändiä, tuntui kuin olisin uudessa perheessä. Pojat olivat kaikki minulle tärkeitä. Pojat kertoivat vielä hauskoja muistojaan keikoiltaan kesältä. Nauroimme aika paljon. Tai siis ei aika, vaan tosi paljon. Ei sekään, liikaa. Nauroimme niin kovaa, että Joonas meinasi kusta housuun. Se vasta naurattikin kun hän yritti humalaisena suunnistaa vessaan käytännössä pomppien. Joonas tuli noin minuutin päästä takaisin ja kaikki olivat aivan hiljaa. Joonas istui alas ja sanoi: "No onko noin vitun ihmeellistä, et ihmine käy vessassa?" Aloimme nauraa. Kaikki paitsi Joonas. Aamuyöllä ehkä neljän aikaan menimme nukkumaan.

497 sanaa D: