~Ollin pov~
Lähdimme kaikki muut kotiin eilen illalla paisti Alex ja Joel.Joel vain hävisi kuin tuhka tuuleen,kun hän meni sisälle.Alex käveli Joelin oven eteen.Joonas tuli minun luo yötä.Saikohan Alex ja Joel sovittua jo?
Time skip neljä viikkoa.Olimme studiolla.On kivaa vain viettää jätkien kanssa aikaa.Joel astui studiolle.Joelilla oli mustat housut,mustan kengät ja musta huppari jonka huppu oli hänen silmiensä edessä."Hei kato sua ei oo näkyny ainakaan neljään viikkoon!"minä huudahdin.Joel vain mumisi jotain."Joel kaikki ok?"minä kysyin ja kävelin Joelin luo.Nostin hänen huppuansa....hän oli itkenyt...paljon.
"Joel tuuppa istuu tonne keittiöön niin voitais vähän puhuu."minä sanoin ja lähdin kävelemään keittiöön.Minua huolestutti Joelin puolesta.Joel tuli istumaan pöytään.
"Näytä ranteet."minä käskin.Joel ei tehnyt mitään."Joel kiltti."minä sanoin ja katsoin Joelia.Joel nosti hihojaan.Joelin ranteet oli täynnä haavoja uusia ja vanhoja."Voi Joel rakas."minä sanoin ja syöksyin halaamaan Joelia.~Joelin pov~
"Voi Joel rakas."Olli sanoi ja syöksyi halaamaan minua.Tuntui hyvältä kun joku halasi ja välitti minusta.Kerron vanhemmilleni ja heillä se meni vissiin ohi korvien."Teitkö tän Alexin takia?"Olli kysyi.En halunnut puhua.Nyökkäsin vain vastaukseksi."Ootko muutes nähny sitä?"minä päätin kysyä."Ei...ei kukaan oo.."Olli sanoi.Nuo sanat sattui minuunkin.En sanonut enää mitään vaan juoksin ulos.Ulkona satoi.Menin istumaan sateeseen ja itkemään."Miksi minä?miks näin kävi....se kaikki oli NIKON SYYTÄ!"hoin itselleni.Kun olin sanonut tuon "Nikon"syytä minulla alkoi kiehumaan.Juoksin suutuspäissäni keittiöön ja hain veitsen...se oli studion isoin veitsi.Kävelin olohuoneeseen missä muut oli veitsi kädessä."VITTU NIKO MÄ VIHAAN SUA!!"minä huusin itkien.Nostin hihani.Laitoin veitsen hitaasti kädelleni."JOEL EI!!"Niko huusi."Joel rakas...laita se veitsi pois..."Olli sanoi rauhassa ja nousi hitaasti sohvalta."EI MUN ON PAKKO!"minä huusin itkien.Tunsi jo veitsen kylmyyden."Joel...laske...se...veitsi..."Olli sanoi kyyneleet silmissä.Olli käveli hitaasti minua kohti.
"ÄLÄ TUU LÄHEMMÄS!"minä huusin edelleen itkien."Mä tapan vaikka itteni mutta Joel kiltti älä tee sitä..."Olli sanoi itkien.En vastannut mitään vaa itkin.Olli lähestyi edelleen minua.Minä painoin veistä vähän alemmas."Joel älä..sä oot mulle tärkee...jos sä nyt tosta ranteen kohasta vedät syvän haavan...sä...ku...kuolet..."Olli sanoi ja kyynel valui hänen poskeaan pitkin...sitten toinen...kolmas...ja vielä neljäs.Olli oli jo niin lähellä että koskisi pian minuun.Olli otti kädestäni kiinni."Joel älä tee sitä..."Olli sanoi ja alkoi itkeä.Siinä tilanteessa nostin veitsen ja annoin se Ollille.Olli heitti veitsen sohvalle ja tuli halaamaan minua."Älä enää ikinä tee mitään tommosta...mä en kestäis sitä et menettäisimme sut.."Olli sanoi halaten minua.~Alexin pov~
Olin studion oven edessä.Olin aivan mustissa vaatteissa."Siit on neljä vitun viikko kun viimmeks avasin tän oven."minä sanoin hiljaa itselleni ääneen.Minä astuin sisään.Kun kävelin olohuoneeseen kaikki oli ryhmähalissa ja Joelkin oli mustissa vaatteissa.Näin veitsen sohavalla.Voi helvetti...Joel.Seisoin siinä hetken kuunnes pojat irrottautui otteesta."Kato perkele."Porko sanoi ja pyyhki kyyneleet.Minulla oli huppu päässä ja katsoin vain maahan.Kuulin kuinka joku käveli luokseni.Se nosti leukaani....Joel.Joel oli itkenyt ihan niinkuin minäkin.En sanonut mitään vaan syöksyin halaamaan Joelia.Minulla oli ollut niin kova ikävä häntä.En ole koskaan tuntenut mitään niin kovaa ikävää kuin nyt.Katsoin Joelia ja Joel minua.En taaskaan sanonut mitään.Sitten syöksyin noiden tuttujen huulien kimppuun.Sori tää on nyt ollu tosi Joel ja Alex painoitteista..

YOU ARE READING
Joonol🖤
FanfictionBlind channel tarina.Kertoo Ollin jaJoonaksen rakkaustarinasta.Tää on mun päästä keksitty ei välttis mikään paras sarja mut kuiteskin Sarja sisältää Tunteita Rakkautta K-18🔞 Ja ennen kaikkea draamaa.Pysy mukana niin tiedät mitä näille kahdelle vie...