Joonol🖤

28.Menkat ja sit se saatana kusipää!

~Joonaksen pov~
"Miten meni koulussa kulta?"kysyin Matildalta hänen saapuessaan kotiin. "Vitun hienosti!"hän sanoi kyllästyneenä ja heitti kenkänsä eteisen seinän viereen. Hän lähti kävelemään ylös. "Neiti Porko nyt tänne sieltä!"Komensin hänelle. Hän käveli portaat alas."Mitä?"hän tiuskaisi. "Olkkariin!"käskin ja osoitin sinne. Menin edeltä. Matilda lässähti sohvalle. "No mikäs meidän enkeliä vaivaa?"Joel kysyi naurahtaen.

~Matildan pov~
"No mikäs meidän enkeliä vaivaa?"Hokka kysyi minulta nauraen. "Niin siis helvetin enkeliä..."tiuskaisi. Kaikki käänsi katseensa minuun.
"No? Mikä on?"isi kysyi ja kaappasi minut kainaloonsa. "Paska päivä ei muuta!"korotin ääntäni ja nousin sohvalta. Niko tarttui käteeni. "Et lähe ennenku oot kertonu!"Niko sanoi tiukasti. Istuin takaisin. "Onko meidän pienellä menkat?"isi kysäisi. "Jep se ja sit se saatanan kusipää!"sanoin ajatellessani Jereä.
Jätkät vaihtoi katsettaan keskenään. "Mähän sanoin,että vitosella ei kannatta vielä seu..."iskä aloitti. "Älä taas alota tätä! Tiiän et ei olis kannattu! Oot jauhanu siitä aivan helvetin kauan jo!Viimme joulusta asti nyt kesään! LOPETA JO!"huusin ja juoksin huoneeseeni ylös.

~Ollin pov~
"Se meni hyvin..."sanoin tuijottaen suoraan tyhjyyteen. Kuulin oven pamahtavan kiinni.
"Mä meen..."Ale sanoi ja nousi ylös. "Varma?"kysyin häneltä. Matilda voi olla tosi arvaamaton vihasena. Kenties perinyt sen vanhemmiltaan. "Joo. Varmempi,kuin mistään hetkeen!"Allu tokaisi ja lähti kohti portaita. Okei ehkä nyt voitais pitää tämmönen kiva tuokio. Kerron mitä nyt täs on tapahtunu.
Noh minä ja Joonas ollaan kihloissa. Mentiin Japanissa kihloihin. Kyllä! Porko itse kosi mua. No eiku toi naapurin Pekka teki sen Porkon puolesta! No anyways. Mentiin sielä semmoisessa puistossa. Kirsikan kukat oli just sillon kauneimmillaan...

Flashback
Kävelimme Japanin puistossa käsikädessä Joonaksen kanssa. Puisto on kaunis. Auringon lasku. Kirsikan kukat on juuri nyt kauneimmillaan. Tuo komea mies on ollut jotenkin todella stressaantunut tämän koko kävelyn ajan. Onkohan jotain sattunut?
"Istutaanko?"Joonas kysyi osoittaen vieressä olevaa penkkiä. Se on kirsikka puiden alla. Nyökkäsin. Jalkani irtisanoutuu ihan just.

"Olli..."Joonas sanoo hermostuneena näprätessään sormiani hänen sylissään. "Niin. Onks kaikki hyvin rakas?"kysyin hiukan huolissani. "Joo on! Mut...muistatko meidän ekan suudelman...tai meidän ekan kerran..."Joonas kyseli tuijottaen silmiini. "Tottakai! En ikinä vois unohtaa sitä!" Sanoin. En unohtaisi noita asioita mistään hinnasta! "Muistatko,kun kirjotettiin nimet lappuun Matildasta...tai sen,kun kuultiin Matildan ekan kerran kutsuvan meitä iseiks...tai,kun kerrottiin et ollaan perhe..."Joonas luetteli. "En vois ikinä unohtaa..."sanoin muistellen noita aikoja. Pian Matilda menis jo EKA LUOKALLE! "Mut...yks asia puuttuu...tai oikeestaan kaks..."Joonas sanoi. Katsoin häntä kysyvästi. "Olli...mä rakastan sua äärettömän paljon..."Joonas nousi ylös. Eikai hän vaan..."Haluun et sä pysyt mun elämässä aina...mun lapsen isänä...mun rakkaana. Saan herätä sun vierestä joka ikinen aamu hautaan asti..."Joonas polvistui eteeni.
"Olli Elias Matela...tulisitko sä mun puolisoksi?"Joonas kysyi. Nuo sanat sai kyyneleet vierimään poskilleni. "Todellakin!"sanoin ja nousin ylös. Joonas asetti sormuksen sormeeni. "Nouse nyt ylös! Haluun sun huulet mun omilleni...mun rakas kihlattu!"sanoin ja Joonas nousi salamana ylös. Syöksyin tuon huulien kimppuun
Flashback loppuu

Muistan sen hetken ikuisesti. Meidän häät olis tänä kesänä. Olemme suunnitelleet jo kaiken. Häidemme teema väri on vihreä. Matildalle on ostettu kaunis vihreä mekko. Hän näyttää aivan prinsessalta se päällä.

Kuvitelkaa vaik joku tämmönen:

Minulla ja Porkolla on aivan perinteiset mustat puvut. Sitten samaa kangasta,kuin Matildan mekko niin rusetit. Mut nyt paluu nykyhetkeen...

~Aleksin pov~
"Matilda avaa ovi...Ale täällä..."sanoin rauhallisesti oven toiselle puolelle. En kuullut mitään vastausta joten päätin vain avata oven. Näin jotain aivan järkyttävää. "Matilda laske se puukko alas..."sanoin rauhallisesti ja lähdin hitaasti kävelemään häntä kohti. Matilda nosti ranteestaan katseen minuun. "En!"hän sanoi napakasti. "Laske se nyt alas...tää ei helpota yhtään mitään...hetkellisesti kyllä mut ei kauaa..."sanoin. "Et sä mistään mitään tiedä!"Matilda huusi. Pysähdyin. Nostin hihojani. "Ai en vai?"kysyin. Matilda katsoi minua ihmeissäni. Istuin hänen viereen. Ojensin käteni. "Anna se..."sanoi rauhallisesti. Matilda oli antamassa sitä minulle. Sitten hän teki äkillisen liikkeen ja veti ranteen auki.
"MATILDA EI!!"huusin. Nappasin puukon ja heitin sen kauas pois. Kuulin juoksu askeleita portaista. "Nyt mennään!"sanoin ja nostin tuon syliini. Hihani olivat edelleen ylhäällä. Juoksin jätkien ohi alas. Laskin Matildan sohvalle. Haava oli semi syvä joten se myös vuosi.

"Matilda pysy hereillä!"huusin hänelle. Joonas piti hänen jalkoja ylhäällä ja Olli puhdisti haavaa. Matilda sinnitteli. "Noin!" Olli sanoi,kun oli vihdoin saanut työnsä tehtyä.
"Miks?"Joel kysyi. "Mulla on vitun paska olla...tietäisittepä mitä joudun kestää JOKA päivä koulussa.."sun isäs on aik kuuma'"kyl mä sitä brunee voisin panna''mun mielestä Joonas on paljon kuumempi''no mitäs lesbo..."okei wait toi viimmenen tuli yllätyksenä. "Just...hei hetkonen mitä sä sanoit viimmesimpänä." Joonas kysyi nostaessaan katseensa Matildaan.
"Sanoin et:no mitäs lesbo?"Matilda sanoi ihmetellen. Joonaksen ilme kirkastui. Hän melkein tiputti Matildan jalat ja juoksi halaamaan tätä. Joel sai onneksi jaloista kopin.
"Mä oon susta ylpee et kerroit..."hän mumisi Matildan korvaa vasten. "Se ei oo helppoo..."sanoin ja muut meidän bändin homot yhtyi tähän.

Tämmöstä sit! Nyt on ollu pitkä tauko..mutta mitä näiden perheessä vielä tapahtuu...