Joonol🖤

19.Viljamin kuolema....

~Ollin pov~
Joel ja Alex oli lähtenyt Joelille.Varmaan panee.I don't know."Onks sul siis huomen se käynti siel poliisiasemalla niistä jutuista?"tuo komea ja niin helvetin seksikkään näköinen poika kysyi.En vastannut mitään vaan katsoin maata.Suljin silmäni ja vedin syvään henkeä.

Olli kuvittelee sen mitä silloin samaisena iltana tapahtui,kun Viljami kuoli.

"Me lähetään kävelylle"minä huusin äitille ja isälle olohuoneeseen."Olkaa nopeita,että ehitte joulurauhan julkistamiseen!"äiti huikkasi.
"Joo joo tietenkin.Nähään pian!"Viljami huusi vierestä,kun odotimme että Helmi saa kengät jalkaan.Helmi nousi ylös,kun sai laitettua kengät."Miten voi mennä noin helvetin kauan?"minä kysyin."Pidä sinä vaan se turpas kiinni."Helmi sanoi ja otti takkinsa naulakosta ja laittoi pian päähän.Rakastan Helmiä mutta,kun olemme sisaruksia niin ei me voida olla tappelematta.

Kävelimme tyhjällä juna-asemalla.Viljami meni aika lähellä raidetta.Helmi oli keskellä ja minä reunimmaisena.Helmi katseli aina välillä taakseen.Helmi katsoi taas taakseen ja minä pysähdyin."Olli kaikki ok?"Viljami kysyi ja tuli luokseni."Viljami mikä helvetin ongelma sulla on Olliin! Ihan niin kuin mä en vois koskaan auttaa!" Helmi huusi."Helmi mitä!? Enkä mä saa auttaa mun rakasta isoveljeä."Viljami kysyi.
"NO EN MÄ NIIN SANONU!" Helmi huusi.
"NYT OIKEESTI LOPETTAKAA!! MÄ OON AINA OLLU TEIJÄN KAHEN VÄLISSÄ!! TE ETTE OSAA OLLA SEKUNTTIAKAAN TAPPELEMATTA!" minä sanoin huutaen niin lujaa kuin vaan pystyin.Näin kuinka juna tuli asemalle.Se varmaan ajaisi pian ohi.Juna oli tulossa takaatamme.Se varmaan oli menossa Helsinkiin.Juna oli tullut Helsingistä ja nyt se menee takaisin."JES!" Helmi huusi.Helmi otti Viljamista kiinni ja työnsi junan alle."VILJAMI EIIII!!" minä huusin.Juna ajoi Viljamin päältä lujaa ja Viljami huusi."ÄÄÄÄÄ!"oli viimeiset sanat Viljamilta."VILJAMI!" minä huusin kun näin Viljamin verisenä raiteilla.Hyppäsi raiteille ja nostin Viljmin maan pinnalle.
Menin itkien Viljamin viereen.Lyyhistyin kädet Viljamin rintakehälle leviten maahan."MITEN SÄ VOIT TEHÄ NÄIN!" minä huusin itkien Helmille ja katsoin häntä.Hän ei vastannut mitään.Hän näytti vähän katuvalta.Pian kuulin juoksu askeleita juna-asemalta päin.
"OLLI!" Porko huusi.Käänsin pääni häneen.Nousin ylös ja juoksin Porkon haliin.
"Onneks tulit!" minä sanoin itkien."Miks Viljami on ihan veressä?" Porko kysyi huolissaan."Se kuoli,koska..."kerkesin sanoa,kunnes Helmi tuli tekoitkien meidän luo."koska se teki itsarin."Helmi jatkoi edelleen  tekoitkien.EI SE NIIN MENNYT! "Voi Olli pieni..."Porko sanoi silittäen päätäni.En kiinnittänyt huomiota Helmiin.Itkin vain Porkoa vasten.En voinut kuvitella että HELMI TEKI TÄMÄN! JA VIELÄ JOULUAATTONA.
"Olli tuutko käymään tuola sivummalla..."Helmi sanoi niiskuttaen. Varmaan siksi et Porko uskois."joo..."minä sanoin vaikka en olisi halunnut mennä."Tästä ei kerrota muille.Se teki itsarin okei!"Helmi sanoi.No ei oo ihme et toi määräilee mua,koska onhan se mua VUODEN VANHEMPI."..okei.."en jaksanut alkaa väitellä  joten suostuin tuohon.

Astuimme eteiseen.Olin aivan veressä.Porko tuli mukaan.Helmi riisui ulko vaatteet ja juoksi yläkertaan hänen huoneeseen.Emme asu enää vanhemmilla mutta nyt on joulu joten olimme vanhemmillamme.Kävelin olohuoneeseen Porkon takana."Ai hei Joonas."äitini sanoi."hei...."Porko sanoi."Onko kaikki okei?"äitini kysyi."No ehkä mulla joo mut...Ollilla ei."Porko sanoi.Äitini nousi seisomaan."ONHAN OLLILLA KAIKKI HYVIN!" äitini kysyi.Porko käveli sivuun että äitini näkisi minut rähjäisenä,veressä ja itkevänä."Olli kulta...äitini sanoi ja tuli halanten minun luo."VILJMAI KUOLI..."minä sanoin ja purskahdin itkuun."MITÄ!!" äitini huusi."joo.."sanoin itkien.Äitini purskahti itkuun.Menimme sohvalle."Missä Viljami nyt on?" äiti kysyi ja nosti katseensa minuun."sairaalassa..."minä sanoin.Olis tää joulu paremmin voinut mennä.Rakastan Viljamia ikuisesti.

Sori jos on kirjoitus virheitä.