young love(fin)

Luku 4. Oletettu Herrasmies

Ulko oven edessä Alex laski minut maahan ja avasi oven avaimillansa. Hypin oikealla jalallani eteisessä olevalle penkille ja alan purkamaan kengän nauhojani. En ehdi kuin aloittaa oikean jalan kengän nauhojen purkamista kun Alex jo kyykistyi eteeni nosti käteni reisillilleni ja alkoi purkamaan nauhoja.
"Miksä teet tän? " kysyn häneltä totisesti. "no kunhan nyt autan vaan" hän vastaa. Päädyn tyytyä tuhon vastaukseen ja nousen ylös oikealle jalalleni. Otan takkini pois ja Alex ottaa sen kädestäni ja laittaa naulakkoon. Hän myös otti omat ulkovaatteensa pois. Hän tulee vasemmalle puolelleni ja laittaa kätensä vyötärölleni ja minä omani hänen olkapäälleen. "mä voin mennä vaikka tohon sohvalle vaan lepuuttaan tota polvea" kerron tälle. "okei" hän vastaa lyhyesti.

Hän auttaa minut isolle harmaalle sohvalle istumaan ja istahtaa itse vastapäiselle nojatuolille. Minua alkaa jo vähän nolostuttaa koska olen kuitenkin aika vähissä vaatteissa tuon hyvän näköisen ja ja ison pojan edessä joten vedän oikean polveni koukkuun eteeni ja halaan sitä, jotta minua näkyisi vähemmän. Hän huomaa sen ja sanoo naurahtaen "ei sul oo mitään hävettävää sul on hyvä kroppa". Siinä kohti minulle tulee vatsa täyteen perhosia ja puna poskille. Hän vain naurahtaa nähtyään sen. "tarviiksää jotain? " hän kysyy lähtiessään keittiötä kohti. "no yhen särkylääkkeen mä voisin kyl ottaa ku alko särkee tohon polveen ihan saamaristi". "Mutta vaan jos on jotain pureskeltavaa tai nestemäistä mä en pysty nieleen niit tabletteja tai mä oksennan" jatkan. "no meillä ei kyllä valitettavasti oo kyllä kun tabletteja mutta mä voin kyllä auttaa nielee" hän sanoo virnistäen. "hei äläs luule liikoja nyt itestäs" sanon samalla pyöräyttäen silmiäni.
Otin juoksu käsi remmini pois ja huomasin siellä olevan kaksi pureskeltavaa särkylääkettä. Voisin melkein itkeä ilosta nyt sillä minun ei tarvitsekkaan kyteä järkyttävässä kivussa. "jess tääl olikin näitä särkylääkkeitä" kerron. Särkylääkkeen vedettyäni tekisi mieli käydä suihkussa.

"hei voisinks mä käydä suihkussa" sanon Alexille, joka häärää jotain keittiössä. "joo ilman muuta pyyhkeet on siinä korkeessa kaapissa" hän vastaa. "juu" huudan tälle jo vessan ovelta. Pääsin sinne konkkaamalla koska särkylääke on jo hieman alkanut vaikuttaa, joten se ei sattunut paljoa. Suihkussa käytyäni huomasin verta haaruksillani ja tajusin, että menkkani olivat alkaneet ja olin kokonaan unohtanut niiden alkavan tänään. Pieni paniikki iski pesin vaan haarustani uudelleen ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja lyyhistyin maahan ja halasin polviani toisen käden laitoin suuni eteen sillä aloin itkemään ihan paniikissa, koska en tiedä mitä teen. Luulin itkeväni hiljaa mutta ilmeisesti en onnistunut siinä sillä Alex sanoi oven ulkopuolelta "hei onks kaikki hyvin Emma? "
"öö joo on" vastaan samalla kyyneleitäni pois pyyhkien. "hei sä voit kyl kertoo mulle avaa nyt toi ovi vaan" hän jatkaa.
Tällä hetkellä tärisen pelosta ja noloudesta vaikka kylläkin ihan tyhmästä syystä mutta en voi itselleni mitään. Kuulen kuitenkin oven avautuvan ja Alex syöksyy lattian tasolle halaamaan minua. "heii Emma! Kaikki järjestyy kyllä mikä sulla on? ". En vastaa siihen mitään vaan halaan vaan takaisin. Alex auttoi minut ylös ja jouduin toisella kädellä pitämään pyyhettä ylläni jottei se valahtaisi. Olen rauhottunut tarpeeksi kertomaan hänelle tämän tyhmän syyn vaikka kylläkin pelkään hänen reaktiotaan. "noku- se on ihan tyhmä juttu vaan" selitän. "kerro nyt vaan ei se oo tyhmä juttu" hän anoo. "noku mulla vaan alko menkat ja mä en muistanu yhtään ja mä en voi ilman mitään ny lähtee minnekkään ja mä en vaan tiiä mitä pitäis tehä.." kerron. "hei Emma se on ihan luonnollista ei tarvi hävetä tai mitään mä käyn hakeen sulle tuolt kaupast tamppooneja jos käy ja jos pärjäät sen aikaa tällä? " hän ehdottaa. Halaan tätä ja kuiskaan tämän korvaan "ei sun ois tarvinnu mut kiitos oikeesti". Siitä on nyt viisi minuuttia kun hän lähti täältä käymään läheisessä S-marketissa ja kuulin jo ulko oven käyvän. Vessan oveen kuuluu koputus ja hän kysyy "voinks mä tulla?" "joo" vastaan pikaisesti. Hän tulee sisään heittää kuitin vessan roskikseen ja tulee luokseni pienen laatikon kanssa Kiitän tätä vielä ja hän lähtee vessasta.

Kun olen valmis kiristän viellä pyyhettä ympärilläni ja lähden ulos vessasta. Huomaan Alexin istuvan sohvalla katsomassa netflixiä. En ehtinyt edes sanoa mitään kun hän juoksee jo ohitseni yläkertaan ja palaa sieltä hupparin kanssa. Hän ojentaa sen minulle ja sanon "luit mun ajatukset" hän vain naurahtaa vastaukseksi. Kävin vessassa vaihtamassa hupparin päälle ja minulla on nyt siis päällä mustat stringit ja Alexin iso huppari. Jätin pyyhkeen kuivumaan vessaan ja vedin märät hiukset taas sotkunutturalle.
Alex istui sohvan päässä syömässä jugurttia ja katsomassa elokuvaa. Menen makaamaan sohvan toiseen päähän ja laitan pääni alle yhden valkoisen koristetyynyn. En jaksaisi nyt enään millään lähteä kotiin kun kello on jo kahdeksan illalla.
"Hei voisinks mä jäädä yheks yöks ku en jaksais millään ny enää himaankaan lähtee?" kysyn toiveikkaana. "no katotaan joku toinen kerta" hän sanoo virnuillen sohvan toisesta päästä.
Tiedän, että hän muotoili tuon lauseen juuri noin sillä sanoin itse tuon samaisen lauseen hänelle aikaisemmin. Nousen ylös huokaisten ja lähden konkkaamaan vessaa kohti hakemaan vaatteitani. Vessaan päästyäni vasemmalle poskelleni valui kyynel koska olen surullinen kaikesta tästä juuri nyt. Ennen kuin ehdin sulkea oven niin Alex ilmestyi siihen ja hän sanoo naurunsa seasta ennenkuin näkee kyyneleeni "hei Emmaa kylsä voit oikeesti jäädä." sitten hän huomaa kyyneleeni "hei emmä tarkottanu sillä ku mä vaan luulin et se ois ollu hauska juttu tai jotai kyl sä nyt oikeesti jäät."
Työnsin Alexin pois oven luota vedin oven kiinni ja laitoin vielä lukkoon. Päätin kostaa tälle. Puin juoksu vaatteni päälle ja otin Alexin hupparin mukaan ja lähdin vessasta. Alex oli kyyristynyt vessan oven viereen."tässä" sanoin tylysti samalla heittäen hänen hupparinsa hänelle. Lähdin kävelemään (miten sillä jalalla nyt sitte pystyykään) kohti keittiön tasoa, jossa käsi remmini on. "hei et sä ny oikeesti voi lähtee se oli vitsi etkä sä tolla jalalla oikeesti pysty kävellä" Alex huutaa olohuoneesta. Otan juoksu remmini ja lähden kävelemään olohuoneeseen. Olin sohvan pään kohdalla kun Alex istui toisessa päässä surullisen nököisenä. Lösähdin toiseen päähän sohvaa takaisin makaamaan ja sanon tälle virnistäen"en nii siks mä jään tänne". Hän kääntää päänsä salaman nopeasti minuun päin ja katsoo kiitollisella katseella. "Et tee noin enää ikinä tulevaisuudessa" hän sanoo. "ai ooksä miettiny meille jo tulevaisuuttaki" sanon hilvittömän naurun seasta. Alex vaan pyöräyttää silmiään ja huomaan hänen punastuvan joten kikatan sille vähän.
Olen nappaamassa viltin jalkopäästäni jalkojeni peitoksi mutta Alex nappaa sen käsistäni itsellensä.
"mä luulin, että sä oisit ollu herrasmies" sanon loukkaantuneesti. "niin mä oonki mutta et sä täällä nuku" hän vastaa nauraen

Jatkuu viel ens luvussa ja sori ku tän luvun tekemisessä meni aika kauan...
Mut nyt se on täällä
Words:1038