young love(fin)

Luku 2. "Ja vaikka oliskin nii en antais sitä sulle"

Tänään heräsin siihen kun äiti ryntäsi huoneeseeni ja huusi "nyt se patja eteiseen! ". Koska minä sekä veljeni nukuttiin omissa huoneissamme vieras patjoilla, pelkillä tyynyillä ja peitoilla. Koko eilisen päivän pakkasimme muuttolaatikkoihin kaikki tavarat mitä emme tarvitsisi enään tänään.
Nyt kello oli vasta 05:15 kun jouduin alkaa raahaamaan pyjamassani patjaani eteiseen, koska muuttomiehet vievät kaikki eteisessä olevat tavarat muuttoautoihin. sen jälkeen meidän uudelle kodille Lahteen. Muutto auton pitäisi kuulemma päästä lähtemään tasan aamu kuudelta ja niin pitäisi meidän valkoisen mersunkin.
Itse en pidä siitä, että muutamme Lahteen ja vieläpä iskän työn takia. Ainut hyvä puoli jonka olen tähän mennessä keksinyt on se, että Lahdessa meidän uusikoti on omakotitalo ja siinä on vielä enemmän neliöitä kuin tämän hetkisessä kertostalo asunnossa on.

Joudun jättämään parhaan kaverini Airin tänne. Airi on oikeastaan ainut kaverini täällä joten olemme yhdessä aina koulussa sekä vapaa ajalla, minun tulee kyllä ikävä yhteisiä hetkiämme. Hyvästelin Airin jo eilen, hän tuli meille ja katsoimme elokuvan, joka oli tietysti pirates of the caribbean mailman laidalla. Ihan paras!

Jäin eteiseen katsomaan muuttotavaroita ja muistelemaan kaikkia niitä muistoja, jotka ovat täällä oulussa. Väkisinkin kyynel vierähti poskelle. Äiti valitettavasti huomasi sen ja tuli halaamaan. Äiti kuiskasi"kyllä se siitä saat varmati Lahdesta paljon uusia kavereita"
Sain siitä jo paremman olon kiitos äidin joka huomasi herkän hetkeni. Päätin mennä vielä omaan huoneeseeni hetkeksi muistelemaan hyviä hetkiä täällä. Hetken muistelemisen jälkeen päätin vaihtaa yö asuni pois päivä vaatteisiini, jonka olin suunnitellut jo eilen ennenkuin pakkasin kaikki loput vaatteet matkalaukkuun.



Eli valkonen over size huppari ja nike pron lyhyet treeni sortsit ja jotkut valkoset tennarit vaan. Ajattelin asun eilen sen pohjalta, että missä olisi mukava matkustaa joten päädyin noihin
Kello on jo jotain 05:25 kun näin vasta ensimmäisten muuttomiesten astuvan sisään tähän meidän kerrostaloon. Pakkasin vielä tänään loput pienet tavarat huoneestani niken mustaan reppuun. Repussa oli loppujen lopuksi siis puhelin, airpodit, vara-akku, ponnareita,hiusharja, juomapullo sekä 1,5 litran pepsi max pullo jonka oli eilen käynyt ostamassa matkaa varten.

Aamupalaa kukaan ei syönyt sillä äiti oli luvannut, että pysähdytään alku matkasta johonkin abc:lle syömään.

Tulvan käytin viellä ulkona tarpeillaan ennen lähtöä.

Päästiin vihdoin autoon Elias istuutui kuskin taakse äiti sainoi, että voi ajaa alkumatkan, joten äiti siis kuskin paikalla iskä pelkääjän paikalla ja minä iskän takana. Tulva oli omassa matka häkissään takakontissa nukkumassa jo tyytyväisenä. Nukahdin melkein heti kun lähdimme liikkeelle. Minä nojasin tyynyyn, joka oli minun ja auton takaoven välissä vedin peiton päälleni ja kengät pois ja jalat keskipaikalle. Kuuntelin nukkuessani jotain random rauhallista soittolistaa spotifystä airpodeillani.

Elias täytti 18 jo tammikuussa 15 päivä ja nyt on jo toukokuu. Hän piti meillä jotkut aika pienet bileet ja ajokortin hankkiminen on vielä hieman kesken joten hän ei vielä saa ajaa. Vanhemmat sanoivat, että heillä on uudella kodillamme Eliaksen 18-vuotis lahja.

Heräsin siihen, että Elias tuuppaisee minua ja huutaa melkein täysiä korvaani "herätys unikeko ollaan jo pihtipudan abc:llä" mumisen jotain vastaukseksi ja avaan silmäni ja katselen ympärilleni. Huomaan, että olemme enään kahdestaan autossa joten kysyn veljeltäni " mis äiti ja iskä on" hän vaan nauraa vastaukseksi kunnes lopulta sanoo "ne meni jo sisälle maksaan sen aamupala pöydän ja mäki meen jo joten tuu perässä" huudan "joo" juuri ennenkuin takaovi paiskataan kiinni. Katson itseäni puhelimen etukamerasta ja huokaan kovaan äänen sillä näytän ihan joltain juuriheränneeltä peikolta mitä minä kyllä olenkin. Mielestäni en ole kovin kaunis ja en käytä yleensä edes paljon meikkiä joten peikko on ihan hyvä nimitys. Harjaan kuitenkin pikaisesti takkuuntuneet hiukseni ja vedän hupun päähän. Laitan auton ovet sisältä lukkoon ja astun ulos. Kävellessäni sisälle snäppään vielä Airille.



Vastaukseksi saan chatissa:

Airi🤍
Sun on sit ihanpakko laittaa jotain kuvii sielt uudest kämpäst!

Minä
Joo joo ku ny ensiks sinne asti ees pääsis😂🤍

Pääsen vihdoin sisälle ja nään samantien perheeni jo yhdessä pöydässä juttelevan jollekulle toiselle perheelle viereisessä pöydässä. menin istumaan meidän pöytään ja samalla kurtistan kulmiani äidille ja äiti vaan naurahtaa ja sanoo naurun seasta "heräshän se unikekokin sieltä" minä vaan murahdin vastaukseksi "no varmaan ku kello on vasta jotai puol yheksän" siinä vaiheessa kummatkin pöydät yltyivät nauruun ja minä katsoin toiseen pöytään. Se oli virhe sillä siinä pöydässä oli yksi suurin piirtein minun ikäinen poika ja vieläpä hyvän näköinen ja kai hänen isä ja äiti. Painoin pääni pöytään ja kirosin ehkä vähän liiankin lujaa sillä kaikki kuulivat sen ja iskä alkoi torumaan "siistippäs ny suusi Emma". Siinä vaiheessa teki mieli vajota maan alle. Sanoin vaan niille sitten pikaisesti "no mälähen ny hakee sitä aamupalaa" äiti kumminkin ehtisi sanoa "eiku ootas hetki". "te ette ookkaan varmaan vielä tavannut" äiti sanoi iloiseen sävyyn. Minä siristin vanhemmilleni silmiä ja he nyökkäsivät miltei samaan aikaan viereiseen pöytään jolloin minun ja sen niin syötävän hyvän näköisen pojan katseet taas kohtasivat. Siinä taas toinen hetki kun olisin halunnut vajota maan alle. Iskä osoitti sitä poikaa ja sanoi, "tässä on yks nuorimies siitä minun uudesta valmennettavasta joukkueesta" ja sitten tuntui kuin olisin noussut taivaaseen! Sillä se poika sanoi "joo moi mä oon Alex" sillä niin ihanalla ja söpöllä äänellänsä. "Täs on mun äiti miisa ja iskä petri" hän jatkoi.
Siinä kohti minun oli hieman vaikea saada yhtään mitään suustani mutta sain kuitenkin onnekseni sanottua "aa joo moi mä oon Emma" ja siihen vielä vähän hysteeristä naurua perään. Joka oli virhe sillä silloin kaikki taas purskahtivat nauruun mukaan lukien Alex. Hyvä Emma nyt nolasit ittes sitte ihan kunnolla. "no mä meen ny oikeesti hakeen sitä aamupalaa ku kuolen nälkään kohta" ja lähdin pyöräyttäen silmiäni. Pääsin buffet aamupala linjastolle joka oli onnekseni tyhjä. Olin saanut jo melkein kaiken mitä aijoin ottaa laitettua lautaselleni kunnes huomasin jonkun tulleen viereeni. Nostan katseeni ja se oli taas iso virhe sillä siinä seisoi kukapas muukaan kuin Alex iso virne naamallaan. Yritin pitää punaa pois poskiltani sillä hän näytti niiiin söpöltä se virne naamallaan. Sanoin vain "aa moi" hän naurahtaa ja sanoo naurunsa seasta "no moro" nyt minäkin naurahdin ja tällä kertaa ihan oikeeta naurua.
Saan suustani ensimmäisen järkevän virkkeen täällä sisällä ollessa ja kysyn pojalta "kui vanha sää oot? ". "samana vuonna syntyny ku sä mut oon täyttäny jo 17" alex sanoo. "voi vittu!" "kui paljo noi on oikee kertonu musta"
"Hei ei ne kertonu paljoo mitää en oo esim kuullu mitään sun lapsuus tarinoita" hän naurahtaa. "Voisitsä muute ottaa ton hupun jo pois päästä?" "no en voi" tuhahdan. "Pliis" "en!" melkein huudan sen sillä en aijo näyttää peikko olemustani noin hyvän näköiselle pojalle hän varmaan pyörtyisi koska näytän oikeasti peikolta. Ennenkuin ehdin mitään tehdä hän vetäisi hupun pois päästäni ja sanoi niin kovaan ääneen, että varmaan kaikki kuuli "wau!". Aloin jo punastua mutta onneksi ehdin sanoa vain, että "idiootti!"ja pyöräytin silmiäni samalla lähtiessäni pöytään. Kuulin hänen vielä huutavan perääni "hei ei ollu tarkotus mä vaan halusin nähä sun kauniit kasvot kokonaan"
Pöytään istuttuani vedin hupun takaisin päähäni suurin piirtein vaan ärsyttääkseni sitä idioottia joka näyttää niin hyvältä.

Aamupalan söin nopeasti ja hiljaisin äänin, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti pois tästä tilanteesta. Kun sain syötyä vein nopeasti astiat pois ja näin, että perheeni oli onneksi jo menossa ulos joten pääsisin vihdoin täältä ulos ja 2,5 tunnin päästä uuteen kotiin.
Juuri kun olin astumassa liukuovista ulos käteeni tartuttiin. Kuka muukaan se olisi voinut olla kuin Alex the hyvän näkönen idiootti. "Päästä Irti" sanoin hänelle vihaiseen sävyyn. "Jos lupaat kuunnella hetken" Alex vaatii. "ehkä ehkä en" sanon ärsyyntyneesti. Hän ei kuitenkaan päästä irti ilmeisesti ei luota tarpeeksi siihen, että oikeesti pysyisin tässä. "hei mä en oikeesti tarkottanu sitä sileen ku mä vaan halusin niiin paljon nähä noi sun upeet kasvot ja en mä niitä sieltä hupun alta nähny kokonaan" "anteeks oikeesti Emma". Naurahdan vastaukseksi "saat" ja samalla Alexin naamalle nousee semmonen virne, että ylettyy korviin asti.

"No mikäs on kauniin neidon snäppi" hän sanoo melkeinpä kuninkaalliseen sävyyn. "Ei oo ja vaikka oliski nii en sitä sulle kertois" kerron virne naamalla ja lähden ulos autoa kohti. Kuulen vielä Alexin tuhahtavan "just siinä vasta topakka muija"

Words: 1303
Täs on eka kunnon luku