Strong & Happily||L.S (TAUOLLA)

~Part 11~

"Mä oon kotona!" Harry huutaa ja sulkee ulko-oven takaansa.

"Oliko kivaa?" Josh kysyy nojaillen oven karmiin.

"Öh, Joo." Harry vastaa ja siirtää kengät siistiin riviin.

"Mitä te teitte?" Josh jatkaa kyselyään saaden Harryn hermostuneeksi ja vaivaantuneeksi. Häntä ahdistaa tämä tilanne, ihan kuin Josh tietäisi jotain vaikkei oikeasti edes tiedä Harryn Lontoon matkasta.

"Lähinnä vain vaihdettiin kuulumisia ja ylipäätään juteltiin." Harold kertoo ja kietoo kätensä rennosti Joshin ympärille. "Mulla oli ikävä." hän jatkaa.

"Niin mullakin sua." Josh vastaa, jonka jälkeen painaa huulensa Harryn vastaaville. Suudelma kuitenkin loppuu aika nopeasti, sillä Harrylle tulee viesti. Styles kaivaa puhelimen takataskustaan, viesti on Louisilta. Harry menee varovasti pari askelta taaemmas ettei Josh huomaisi viestiä.

^Moi :) Oot varmaankin päässyt jo takasin kotiin, miten matka meni?^

"Ketä se on?" Josh kyselee ja alkaa suutelemaan Harryn kaulaa. Harry ei kuitenkaan huomaan poikaystävänsä kysymystä ja se tietenkin saa Joshin hieman ärsyyntyneeksi.

^Joo tulin hetki sitten kotiin ja matka meni hyvin :)^ Harry vastaa viestiin.

^Mut ei mulla pelkästään sitä asiaa ollu, vaan et sun puhelimen laturi jäi.^

^Okei mutta en mä sitä nyt heti tarvii, voin lainaa Joshin. Kiitti kuitenkin että ilmotit :)^

"Heei, mitä sä salaat multa?" Josh kysyy kärttyisesti.

"Ai miten niin salaan jotain?" Harry kysyy samalla tunkien puhelinta takaisin taskuun.

"No kyllä sä yleensä kerrot ketä sulle viestin laitto, nyt et edes viitsi vastata yhtikäs mitään!" Josh selventää.

"Ei kaikki asiat sulle kuulu mutta anteeks nyt vaan että en kuullut sun kysymystäs... Ja jos välttämättä haluat tietää niin se oli Gemma joka kyseli että oliko matka mennyt hyvin." Haroldin täytyy kääntää katse pois Joshin silmistä, sillä Josh huomaisi heti että Styles valehtelee.

"Kato mua silmiin..." Josh pyytää tai oikeastaan vaatii ja nostaa Harryn katseen hänen silmiinsä.

"Sä valehtelet mulle!" Josh tiuskaisee kun Harryn katse kiertää kaikessa muussa kuin hänessä.

"Enkä!" Styles huudahtaa. Josh lähtee kävelemään eteistä kohti ja alkaa vetää takkia päälleen.

"Mihin sä meet?!" Harry kävelee eteiseen.

"Pois. Ilmota ku haluat puhua totta." Josh mutisee vihaisena.

"En mä valehtele!!" Harry huutaa aivan itkun partaalla, hän ei todellakaan ole itkemässä sen takia että Josh ei usko sitä vaan siksi että Josh on aivan oikeassa. Harrystä tuntuu todella pahalta valehdella muttei vain voi kertoa totuutta.

"Älä mee..." Harold kuiskaa ja yrittää tarttua blondia kädestä mutta Josh vetää kätensä pois.

"Mä luulin että suhun vois luottaa ja että sä puhuisit totta." Joshin silmäkulmasta tippuu pari kyyneltä. Jälleen Harry laskee katseensa maahan ja Josh näkee tilaisuuden lähteä. Heti kun ovi paiskautuu kiinni Harry romahtaa lattialle. Hänestä tuntuu pahalta, sillä Harry itsekkin tietää kuinka pahalta tuntuu kun valehdellaan päin naamaa. Harold raahautuu seinän lähelle ja istuu lattialle nojaten takana olevaan seinään. Hän alkaa nyyhkyttää hiljaa mutta kuitenkin nyyhkytys muuttuu pian vuolaaseen itkuun.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Moikka moi! Anteeks luvun lyhyys mutta mun mielestä tää luku oli hyvä jättää tähän :)

Mulla olis teille yks kysymys...

Eli, mitä olisitte mieltä jos alottaisin Ziall tarinan? Mulla olis jo vähän juontakin valmiina mutta jos alottaisin kirjottamaan kyseistä tarinaa, niin kuinka moni alkais lukeen sitä? :3

Olis kiva jos kertoisitte mielipiteenne❤️ :)

Bye bye! :3