Enemies with Benefits | Joel X Joonas

1.

JOEL

Vittu mitä paskaa. Uusi päivä, uudet kujeet, vai miten se meni? Vitut mistään uudesta ja erilaisesta. Samaa paskaa tämä joka päivä on. Jokainen päivä tuntuu samalta. Kai sitä täytyisi vain nousta, ei sitä muuten etenisi tässä maailmassa. Nousen istumaan sängylläni. Jalkani koskettavat kylmää lattiaa. Väsyttää ihan helvetisti. En nukkunut kuin korkeintaan 3 tuntia. Normaaliahan se on minulle, mutta ei voi mitään. Univelkaa riittää.
Huoneeni lattialla on muutava likainen vaate, niitä en ole pyykkikoriin onnistunut laittamaan, vaikka sellainen huoneestani löytyy. Hiljaista niinkuin aina. Äiti on varmaan töissä, eihän hän muuta teekkään. Hän käy kotona vain nukkumassa, ei häntä ole pariin päivään taaskaan näkynyt. Ei ainakaan ole huutamassa. Nousen ja kävelen rappuset alas. Menen keittiöön, jossa päädyn katsomaan jääkaappiin. En ota sieltä mitään. Söisin kai vasta koulussa. Eihän minulla ole edes nälkä.
Kävelen takaisin yläkertaan, huoneeseeni. Puen mustan hupparin ja samaa väriä olevat farkut, joiden polvissa on reijät.
Vittu kuinka värikästä.
Lähden kouluun.

JOONAS

Herään huutoon. Se on taas vanhempani, lopettaisivat jo. Uusi pikkusisko ja muutakin uutta. Silti samat kasvot ja samat paikat. Puen päälleni jotain, mikä osuu ensimmäisenä kaapista käteen. Minun täytyisi lähteä pian kouluun. Vilkaisen puhelinta. Ei yhtäkään viestiä, joku julkaissut uusia instagram - kuvia. Otan reppuni ja kävelen alakertaan. Huuto jatkuu edelleen. Katson vanhempiani hetken, mutta päätän jatkaa matkaani sinne minne pitääkin. Menen ulko-ovelle ja puen kengät jalkaani.
Saatanansaatana. Läksyjä en ole taaskaan tehnyt, olisi kyllä kannattanut. Saavun koululle ja menen sisään. Kävelen käytävän varrella, jossa minulla olisi ensimmäinen tunti.
Näen luokan edessä olevat penkit, jossa istuu jo Niko. Istun hänen viereensä, ja totean "Vittu mitä paskaa"
"No onhan se matikka vähän perseestä, mut ei auta"
"Totta turiset" Vastaan tälle erittäin kaverillisesti, ikään kuin ne elinikäiset ystävykset oluella iltamyöhään.
-
Pääsemme tunnilta. Kävelemme käytävän varrella Nikon kanssa, pysähdymme kuitenkin nojailemaan joitakin seiniä vasten, välitunti kun sentään on. Pian katseeni kiinnittyy eräisiin tuttuihin kasvoihin käytävällä.
Joel.
Joel Hokka.
Tämäkin kaunis-niminen nuorimies näytti mukavalta, mutta sitä hän ei ollut. Vaikka enhän minä häntä edes tunne. Vihollisiahan me ollaan.
Joelilla on bändi, minulla on bändi. Siinä ne yhtäläisyydet meissä ovatkin. Hän on vain hiukan liian samankaltainen kuin minä. Pitäisikö puhua bändeistä mielummin "oli" muodossa. Joelin bändi hajosi, niillä tuli kai jotain riitaa. Jollain taisi olla jotain oikeitakin ongelmia. Jollain oli joku päihderiippuvuus, ja pääsi hoitoon, hyvä hänelle.
Syitä on lisääkin.
Joelin bändi oli astetta parempi kuin minun. He soittivat parempaa musiikkia, ainakin omasta mielestään parempaa. Vitutti se käytös. Joel luulee varmaan olevansa joku siistikin ihminen. Antaa olla, eläköön.

Words: 420
Nyt ois eka luku koossa! Kertokaa mitä tykkäätte :D
Aijon nyt kirjottaa tästä ficistä sellasen ihanan pitkän 😩