kyllä mä kuulen sut, pohjolan poika
kuulen sun laulusi helkkyvän
kaipuva säveles ei kelloja soita
tulen, tulen kyllä, kun kerkeän
siinäkö seisot sä, pohjolan poika
vaaleet kuin oljet on hiuksesi sun
aika on tämäkin olla jo oiva
kutsu taivaalta tähtöset luokseni mun
laula ja soita, pohjolan poika,
päättynyt on sun sortosi nyt
kuoleman kelloja riemuiten soita
aikasi, tuskasi, on päättynyt!
tuless' on sielusi
taivaat on silmäsi
kuin sini taivaan ja poutaisen sään
asees on tietosi
apee sun laulusi
luontoäidin helmaan saat painaa sun pään
kaunis on loppusi, pohjolan poika
riemuitse, lapseni, riemuitse vain
poissa on sielusi ilakoiva
sut taivahan tähdistä muistan mä ain.
YOU ARE READING
sata satua sirpaleista
Randomeli runokokoelma, johon oksennan sen mitä en saa muuten sanotuksi. saattaa sisältää sydämen-, surun-, ilon- ja epätoivonsirpaleita.
