hänen hiuksensa olivat safiirinsiniset
ja hänen hymynsä karamellinruskea
ja hänen puheensa peikonlehdenvihreää
ja hän lauloi tuttua sävelmää
hänen silmänsä olivat tähdentuiketta
ja kätensä kuulaansiniset
ja ihossaan särkyneiden toiveiden palasia
ja hän oli suru
enkä minä hänelle puhu,
ei, en.
sillä näkeehän sen -
kun itkee tähtisilmä,
itkevät enkelit.
YOU ARE READING
sata satua sirpaleista
Randomeli runokokoelma, johon oksennan sen mitä en saa muuten sanotuksi. saattaa sisältää sydämen-, surun-, ilon- ja epätoivonsirpaleita.
