Putin kävelee pitkin venäjän katuja ilmeettömänä. Alkava kevät tuuli puhaltaa hänen kasvoilleen ja saa hänen silmänsä kostamaan, koska se luuseri ei kestä edes kylmää tuulta.
Putin miettii elämäänsä ja on jo miettinyt koko lenkin ajan. Mitä hän sillä tekee? Olisiko parempi vain kuolla? Koko maailman mielestä kyllä, mutta Putinin suuren egon mielestä ei.
Putin korjaa ryhtinsä ja hymähtää, hänen ylimielinen virneensä vain suurenee kun kuvittelee asioita mitä ei kuitenkaan tule saavuttamaan.
Putinin näkökulma...
Istun toimistossani samalla kun katson valheellista propaganda TV lähetystä kalliista lg telkkaristani. Kansani ei kuulu tietää, että minä olen oikeasti se isoin kusipää tällä hetkellä ja ryhdyin epäreiluun sotaan. Rakas Trump minua tähän kannusti, onneksi minulla on hänet vaikka koko muu maailma on minua vastaan. Me olemme täydellisiä toisillemme.
Yhtäkkiä saan puhelun yhdeltä orjal- meinaan siis työntekijältäni. Hän kertoo, että Venäläiset protestoivat minua vastaan. Olen kauhuissani, koska luulin olevani pidetty täällä? Tai siis kohtelen kyllä omaa kansasi aika vitun huonosti, mut ei sillä väliä, ketä oikeasti kiinnostaa? Rikastun samalla kun kansani näkee nälkää ja haluaa pakoon minua ja koko maata. Käsken orjaa- siis työntekijääni kertomaan poliiseille, että pidättää kaikki jotka vastustavat minua. Minulla ei ole tarpeeksi munaa itse tehdä asialle mitään, niin näin on parempi.
Sammutan televisioni ja otan puhelimeni esiin housujeni taskusta. Avaan Twitterin ja nään Zelenskyin, ykkös kohteeni, trendaavan. Mielenkiinnosta painan häshtagia ja selaan twiittejä läpi. Suurin osa twiittaa samaa videota, joten katson sen. Videossa Zelenskyi kertoo siitä kuinka aikoo taistella oman maansa puolesta sotilaiden kanssa eikä anna minun viedä heidän itsenäisyyttään. Puristaa puhelintani raivoissani. Tunnen kuinka naamani alkaa punertaa silkan vihan takia. Minulla ei ikinä olisi tarpeeksi munaa mennä itse sotimaan sotilaideni kanssa vaikka olenkin mielestäni sekaisin oleva sotahullu. Sotahullu siis sillä tavalla, että aloitan sotia ja teen sotarikoksia joutumatta niistä vastuuseen ja katson omien sotilaideni, jotka olen pakottanut tehtäväänsä kärsivän samalla kun istun kalliissa miljoona kartanossani piilossa omilta tekosiltani. Zelenskyi on kansana sankari ja minä olen taas kansallinen maanpäällinen saatana joka johtaa maanpäällistä helvettiä. Tai noh olen koko maailmalle se saatana.
Suljen puhelimeni, koska egoni ei enään kestä tätä. Menetän kasvoni ja maineeni, tai no ei minulla kunnon mainetta ole ikinä ollut ellei niitä idiootteja naiiveja luuseri kannattajiani lasketa. Pitää pyytää orjiani uhkailemaan ydinaseilla, koska mielummin räjäytän koko maailman kuin hyväksyn tappioni.
Nostan katseeni oven vieressä sijaitsevaan julisteeseen. Julisteessa on Hitler, idolini. Olen kuin nykypäivän versio hänestä, olemme molemmat diktaattoreita, murhaajia, sotarikollisia, pähkähulluja, pelkureita ja sotahulluja. Olemme myös molemmat vitun rumia niin ulkoa kuin sisältä. Hiukseni on kuin kansani onnellisuus, kumpaakaan ei ole jäljellä paljoakaan. Silmäni ovat kuin ruostuneet ruplat, ei kaunista katsottavaa. Sydämeni on kuin sysimusta kaivo, en tunne empatiaa. Aivoja minulla ei nyt ole joten niistä en mainitse.
Nostan hyödyttömän perseeni ylös toimistoni penkiltä ja katsahdan ranteessani olevaa kelloa, 14:00, aika mennä suunnittelemaan lisää raukkamaisia tekoja muita ihmisiä kohtaan. Ai niin ja tietenkin pitää lehdistötilaisuus jossa jauhan pelkkää paskaa ja valehtelen! Enhän minä muuta osaakkaan hahahah.
Toivon, että tähän lukuun ei tuu kommentteja jossa vitsaillaan nykytilanteesta. Tän luvun tarkotus oli solvata sitä taliaivo Putin roskaa.
💙🇺🇦💛
