Life Like A Puzzle

2. Ei voi olla..

Olen nyt kävelemässä keikkapaikalle. Onneksi asumme Millan kanssa niin keskustassa, ettei mihinkään ole kovin pitkä matka. En onnekseni ole vielä törmännyt tuttuihin, mutta olen aika varma, että näiden viikkojen aikana tulen sattumaltakin näkemään vanhoja ystäviäni täältä.

Tapasimme tosiaan Millan kanssa Hongkongissa jo ensimmäisenä vuonna. Olimme vuoden ystäviä, mutta tajusimme, että ystävyytemme oli ollut kokoajan enemmän. Ei kyllä ihme, sillä olimme suudelleet ja päätyneet.. tiedätte kyllä mitä tekemään, jo useamman kerran ensimmäisenä
"kaveri" vuonnamme. Nyt olemme ollee 4 vuotta yhdessä. Aluksi meidän juttumme tuntui todella hyvältä, mutta omat tunteeni on alkaneet hiipua. Ihan kuin kaipaisin jotain? Mutta mitä?

Näen keikkapaikan kaukana, mutta musiikki kuuluu jo hyvin. Toivotaan, ettei tuolla olisi mitenkään kovin paljoa ihmisiä. Mutta mitä olettaa, festarit Helsingissä.. Nojaa kuitenkin pääsisin lähelle lavaa, sillä olin puoli vahingossa ostanut vip lipun.. Hups..

Pääsin porteille, eikä tuolla ollut kovin paljoa jonoa. Toisaalta suurin osa oli varmaankin mennyt jo etsimään itselleen sopivaa paikkaa festari alueelta.

Vihdoin on oma vuoroni päästä turvatarkastukseen. Näytän lippuni ja se on okei. Turvatarkastajat katsovat vielä laukkuni. Eikä sielläkään ole mitään, miksen alueelle pääsisi. Mitä sellaista minulla edes voisi olla. Ei mitään?

Kävelen lähelle lavaa vip reittiä. Tuohon vip lippuun siis kuului hyvä paikka lavan läheltä. Sinne pääsee omaa kautta, sillä olisi se vähän hankalaa kaiken ihmispaljouden keskeltä yrittää mennä. Minusta tämä ratkaisu toimi oikein hyvin.

Löysin itselleni oikein hyvän paikan. On tämä aika lähellä lavaa, mutta ei onneksi aivan edessä. Ihan hyvä vaan. En haluaisi joutua laulamaan mikkiin, jos joku tulee laulattamaan yleisöä. Tuon ensimmäisen esiintyjän soittimet näyttivät häiritsevän tutuilta. En tiedä mistä, mutta tutulta näytti.

Tausta musiikki hiljenee taustalta ja yleisö alkaa huutamaan. No niin nyt selviää ensimmäinen esiintyjä. Isoja odotuksia ei minulla ollut, sillä olin vain ostanut liput ekoille festareille, mitä Suomessa on muuttoni jälkeen. Ja se sattui olemaan sopivasti Helsingissä. Ei voi olla totta.. Tuttu rumpali nousee lavalle. Perässä tulee kitaristi ja.. basisti, Olli? Vanha bändini Blind Channel, ennenkuin muutin Hongkongiin ja jätin kaiken taakseni? Ei voi olla. En pysty tähän.

Olen juuri lähtemässä, mutta.. Hetkinen? Mitä? Ollilla on viisi vuotta sitten antamani sormus koru kaulassa..? Tuo kääntää katseensa tännepäin. Käännyn nopeasti ja lähden kävelemään kauemmas lavasta. Toivottavasti tuo ei huomannut minua. Otan pari juoksuaskelta ja juoksen pois festari alueelta. Ei helvetti.

😋😋

        
                                   sanoja 369