Life Like A Puzzle

5. Ei oo enää..

Ollin pov:
Istumme edelleen Nikon kanssa laatikoilla katsomassa merta. Tai itseasiassa olemme istuneet siinä jo useamman tunnin. Olemme jutelleet Aleksista ja kuinka meillä on häntä kova ikävä. Puhuimme kaikista niistä kokemuksista joita koimme yhdessä. Koko bändin kanssa.

Jos mietit miten minulla nykyään menee, niin ihan hyvin. Tottakai Aleksia on ikävä, mutta päivä päivältä se kipu helpottaa. Ensimmäiset viikot olivat kuitenkin aika rankkoja Aleksin lähdön jälkeen, mutta kai se on ihan ymmärrettävää.

Nikon puhelimeen kilahtaa viesti. Tuo katsoo puhelintaan ja minä katson aurinkoa, joka laskee taivaanrantaan. Niko on pitkään hiljaa, joten käännän katseeni tuohon. Hymy tuon kasvoilta on kadonnut ja järkytys on vallannut tuon kasvot.

"Mitä?" kysyn tuolta ja tuo kääntää katseensa minuun. Tuo yrittää sanoa jotain, mutta ei saa sanoja suustaan.

"Sä taisit nähä oikein" tuo sanoo suhteellisen hiljaa. Ai siis täh, nyt en tajua.

"Ai mitä näin oikein?" kysyn tuolta hämmentyneen ilmeen kera. Mitä näin?

"Aleksin" tuo sanoo hiljaa. Mitä? Aleksin? Ei voi olla? Mistä tuo sen muka tietää. Jos näin vaan harhoja?

"Mistä sä sen tiiät?" kysyn tuolta. Tuo näyttää edelleen järkyttyneeltä ja hämmentyneeltä.

"Se on tulossa huomenna meidän treeneihin" tuo sanoo hiljeten loppua kohden. Mitä? Tuo kääntää puhelimensa minua kohti ja näen viestin tuon näytöllä.

"Moi! Täällä Aleksi! Olitte puhuneet managerini kanssa, että tulisin kokeilemaan teidän kanssa bändi hommia! :D Tosiaan olen suomalainen, mutta asuin muutamia vuosia Hongkongissa töiden takia. Mihin minun pitäisi huomenna tulla ja mihin aikaan? Terveisin Aleksi"

Niko halaa minua. "Olli, Aleksi on Helsingissä ja sä näät sen huomenna" tuo kuiskaa hiljaa korvaani. Halaan tuota kovaa. Että minulla oli ikävä Aleksia. Miten reagoin, kun näen hänet?

"Mennääks kertoo muille?" Niko kysyy pitkän halitauon jälkeen. Nyökkään tuolle irtautuessani halista. Nousemme ylös ja menemme muiden luo. Ei kyllä huvittaisi nähdä Joonasta.

"No mikä sua vaivas?" Joonas sylkee kysymyksen ilmoille. Miksi tuo käyttäytyy minua kohtaan noin? Onko he riidelleet Nikon kanssa, vai mikä ongelma?

"Näin Aleksin" sanon naama peruslukemilla.

"Se on Hongkongissa" Joonas sanoo hieman hämmentyneen kuuloisena, ei ehkä olettanut, että syy olisi ollut tuo.

"Ei oo enää" Niko sanoo ja menee Joonaksen luo. Tuo avaa puhelimensa ja näyttää Aleksin lähettämän viestin Joonakselle.

Tuo nousee ylös ja kävelee luokseni. "Anteeks et olin ilkee, tottakai järkytyit, koska Aleksi on Suomessa" Joonas sanoo ja halaa minua.

"Saat anteeks"

😳😳

                                      sanoja 371