Life Like A Puzzle

4. Hän ei tiedä..

Aleksin pov:
Miten hitossa just niillä on just täällä keikka? Ei vittu. Olen kävelemässä ympäri Helsingin oudon hiljaisia katuja pitkin. Olen menossa kotiin. En halunnut jäädä tuonne katsomaan noitten jätkien keikka, en vain olisi pystynyt siihen. Onneksi huomenna on muuta ajateltavaa, sillä uudet työni alkaisivat huomenna. Odotan niitä suhteellisen paljon.

Avaan parhaillaan koti ovea avaimilla. Kello on vasta puoli kahdeksan, mutta olen silti väsyneempi, kuin kertaakaan tällä viikolla.

"Moi kulta!" Milla huudahtaa jostain päin asuntoa. Tai oletan sen olevan Milla, kuka muu se muka olisi?

"Ööm moi" vastaan hieman vaisusti. Mikä mua vaivaa. Aleksi sä näit vaan sun eksän, ei se noin kamalaa voi olla. Sä ite viel jätit sen.

"Onks kaikki hyvin" Milla kysyy ja kävelee luokseni. Katson tuota silmiin pitkään. Niin onko? On kai? En tiedä? Miks tää on tämmöstä. Emmä vaa pysty nähä noita jätkiä mun lähön jälkeen. Ne kaikki muutkin varmaan vihaa mua sen takia, mitä tein Ollille. Kaikki alkuajat valuvat mieleeni, kuin ne olisi ollut eilen..

flashback:
Olen kävellyt jonkin aikaa ja ajattelin mennä yhdelle kalliolle katsomaan auringon laskua. Käyn siellä kalliolla aina, kun tunnen oloni sekavaksi tai surulliseksi. Kävelin jonkun aikaa, kunnes näen jo melkein kalliolle. Kun näen kalliolle näen siellä jonkun, joka istuu huppu päässä, katsoen auringon laskua. Olin kuitenkin kävellyt sen verran aikaa, että päätän kuitenkin mennä tuon tuntemattoman olennon luokse. Kävelen lähemmäs tuota ja istun hänen viereen. En näe hänen kasvojaan, koska hänellä on huppu päässä, mutta vaatetuksesta päättelisin tuon olevan noi minun ikäinen nuori mies.

"Mitäs sä täällä?" päätän kysyä tuolta. Tuo katsoo vain eteenpäin. "Tuun tänne aina katselemaan maisemia kun ajatukset on sekasin" tuo vastaa. "Niin mäkin.." vastaan hieman hiljempaa. "Mikäs sun aivot on sekottanu?" tuo kysyy. No toisaalta miksi olisin kertomatta. Nyt se on menoa. "Yks jätkä saa mun ajatukset ihan sekasin.." vastaan.
"Mites se ny sillain?" toinen kysyy. "Ihastuin kuvan perusteella yhteen bruneen basistiin ja kävin niiden keikalla ja hain jopa niiden bändiin" vastaan jokseenkin jo rennommin.
"Aleksi..?" tuo vieressä istuva kysyy ja kääntyy minuun päin. "Olli" sanon järkyttyneenä. Voi vittu paljastin tunteeni ihastukselleni vahingossa. Ei hemmetti.

"Huhuu Aleksi?! Onks kaikki kunnossa, oot ku aaveen nähny?" Milla kysyy ja heiluttaa kättä silmieni edessä.

"Aa joo, kaikki hyvin, oon vaan varmaan väsyny" sanon ja luon kasvoilleni hymyn. Kävelen tuon ohi ja menen suoraan makuuhuoneeseen. 

Ainiin.. Milla ei edes tiedä Ollista. Hän ei tiedä, että olen ollut joskus miehen kanssa. Eikä tiedä kuinka kamala olin tuota miestä kohtaan. Oli helpompi unohtaa, kun ei puhunu siitä. Näemmä se ei ollut toiminut, koska olin tavallaan onnellinen nähdessäni Ollin, mutta samalla se oli kamalaa.

Puhelimeeni kilahtaa ilmoitus. Managerini oli lähettänyt tuon bändin solistin numeron. Täytyisi varmaan joku viesti lähettää, jotta osaisin huomenna oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

"Moi! Täällä Aleksi! Olitte puhuneet managerini kanssa, että tulisin kokeilemaan teidän kanssa bändi hommia! :D Tosiaan olen suomalainen, mutta asuin muutamia vuosia Hongkongissa töiden takia. Mihin minun pitäisi huomenna tulla ja mihin aikaan? Terveisin Aleksi"

hottistahottista :b

                                  sanoja 483