you are my brightest star|| Joonas x Niko

8. Itku silmäkumassani

•JOONAKSEN POV•
Silmissäni vilisi. Alkoi pyörryttämään. Näin vain Nikon makaamassa keskellä autotietä, verilammikon peittämänä. "NIKO EI!!" Huusin, ja lähdin juosten hänen luokseen. " eieieiei!! Sä et saa kuolla.. et jätä mua tänne, kiltti mä pyydän, avaa sun silmät.. mä tarviin sua!!" Anelin hänen vierellään mutta mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä kuului ääntä altani. Se oli Niko. Pitelin hänen päätään sylissäni, ja itkin hänen vierellään. "J-j-joonashh.." Niko kuiskasi viimeisillä voimillaan. "Mitäh Niko.." itkin hänelle vastaukseksi. "Muista etten m-mä koskaan u-unohda sua.." tuo sanoi samalla kun häneltä valui verta pitkin suupieliään. "Eieieieiei.. shh Niko.. älä puhu. Mä soitan meille apua.." kaivoin puhelimeni taskustani nopeasti. Niin nopeasti, mitä en ollut koskaan ikinä tehnyt. Sain soitettua apua paniikin valtaisena, kunnes kuulin sireenien äänen takanani. Ambulanssi pysähtyi eteemme, ja hoitajat juoksivat auttamaan Nikoa. Olin niin shokissa tapahtuneesta, etten pystynyt liikkumaan. Varsinkaan pois Nikon lähettyviltä. Hoitajat nostivat Hänet paareille, ja laskivat varovasti lanssin kyytiin. He eivät sanoneet minulle mitään, ja se oli kyllä myös Ok. En pystynyt puhumaan. En edes itselleni. Mitä mä oon menny tekemään. Ilman mua, Niko ei makais nyt henki hievereissä ambulanssin kyydissä menossa kohti sairaalaa. Tää kaikki on mun syytä. Vaan ja ainoastaan mun. Ulkona satoi vielä kovemmin, mitä aikaisemmin. Tummat pilvet peittivät koko kaupungin, ja samalla kävellessäni takaisin kotiin, katsahdin käsiini. Ne olivat ihan veressä. Nikon veressä. Sadevesi kasteli käteni katsoessani niitä. Näin miten veri alkoi valua pois käsistäni maata kohti. Samoin myös miljoonat kyyneleeni. Millään ei ollut enää mitään merkitystä jos Niko lähtisi pois luotani. Se oli vain totisinta totta.. kävelin sateista kaupunkia pitkin asunnolleni. Katsoessani tuota vanhaa taloa, tuli vain kaikki paska mieleen. Päätin kumminkin mennä sisälle. Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kävelin jälleen kerran nuo portaat ylös, mitä olin tehnyt monta kertaa aikaisemminkin. Tosin sillon en ollut näin rikki mitä tuolla hetkellä. En vain voinut käsittää mitä oli tapahtunut.. en vain voinut. Päästyäni kotiin, romahdin lattialle. Kyyneleet alkoivat jälleen kerran virrata poskiani pitkin lattialle, mutta tällä kertaa kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Viha ja suru valtasi heikon kehoni. Huusin ja itkin asuntoni lattialla. Onneksi kukaan ei tuota kuullut. Varsinkaan Niko. Nousin lattialta, ja kävelin kohti kylpyhuonetta. Katsoin itseäni peilistä, ja näin vain kalpeat kasvoni. Näky kuvotti minua. Miten annoin niin tapahtua Nikolle. Minun olisi pitänyt hypätä auton eteen eikä Nikon. Päässäni liikkui vain synkkiä ajatuksia. Niitä ei saanut sieltä pois, ei vaikka kuinka yrittäisi. Katsoin uudestaan peiliin. Näin surua ja vihaa. Se viha valtasi taas kehoni. En ajatellut mitä tein. Löin peilin tuhansiksi sirpaleiksi, jonka jälkeen otin sieltä yhden. Menin suihkun lattialle istumaan, ja katsoin veressä olevia käsiäni. En miettinyt sen pidemmälle, kunnes tunsin kipua. Viilsin syvän ja pitkän haavan käsivarteeni, ja katsoin vain miten veri valui kohti lattiakaivoa. Silmäni olivat jo kyynelien peitossa. Olivat olleet koko tuon ajan. Tuossa tilanteessa tiesin, etten tulisi enää koskaan pärjäämään. Varsinkaan yksin. Oliko se tässä. Kurjan elämäni loppu? Silmissäni alkoi vilistä. Aloin vain pikku hiljaa nähdä synkkyyttä ympärilläni, kunnes tunsin miten silmäni menivät kiinni, eivätkä auenneet enää uudestaan. Viimeinen asia, mitä kuulin oli, miten kylpyhuoneen ovi pamahti auki. Kuulin jonkun tulevan sisään, mutten tiedä kuka se oli. Ei millään ole enää mitään väliä. Niko kuoli ja se on minun syytäni. Kaikki on.

•OLLIN POV•
Olin ollut vain yksin kotona. Ei ollut tekemistä. Mitäköhän muut tekee. Nikosta eikä joonaksesta ollut kuulunut mitään viimeiseen kahteen päivään. Missäköhän he olivat? Sitä en osannut sanoa. Varmaan jossain kuhertelemassa, ja miettimässä mitä baarissa eilen tapahtui. He olivat niin ihania yhdessä, vaikka itse sanonkin. Päätin lähteä katsomaan, ovatko he vielä hengissä. Otin Joonaksen vara-avaimen eteisen pöydältä, ja lähdin autoani kohti. Joonas oli antanut avaimensa minulle, koska asuin hetki sitten vielä Joonaksen luona. Hyppäsin hissiin, ja kävelin kohti autoa. Matka oli jotenkin pahaenteinen. Mitä vittua sä Olli selität? Mietin itsekseni. Päästyäni Joonaksen pihalle, tunsin että jokin on pielessä. Menin rappukäytävään, ja kävelin portaat ylös. Käytävässä haisi veri. Se tuli Joonaksen asunnosta. "Ei helvetti!" Avasin Joonaksen oven, ja astuin sisään. Talo oli pimeä, eikä elon merkkiä näkynyt missään. "Joonas!! Ooksä täällä?" Vastausta ei kuulunut. Kokeilin kylpyhuoneen ovea, mikä oli lukossa. Avasin sen avaimellani, ja näin jotain kauheaa. Näin, miten tuo makasi lattialla. Veri virtasi pitkin lattiakaivoa, se tuli hänestä. "JOONAS!!!" Huusin hänelle. "EI HELVETTI MITÄ SÄ OOT MENNY TEKEMÄÄN!??" Yritin herätellä häntä mutta turhaan. Otin puhelimeni taskusta, ja yritin soittaa Nikolle. "Tavoittelemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" "Voi paska! Missä sekin nyt on ku sitä tarvis!" Soitin hätäkeskukseen ja he lähettivät ambulanssin paikalle. Joonas vietiin lanssin kyytiin, ja sieltä sairaalaan. "Hei! Voinks mä tulla mukaan?" Kysyin hoitajalta. "Joo tottakai. Hyppää vain autoon niin lähetään" laitoimme Joonaksen autoon, ja menin itse perässä. Katsoin vain miten tuo makasi niin voimattoman näköisenä vuoteellaan. Silmäni katsahtivat Joonaksen sängyn vieressä olevaan lappuun. Siinä luki: "potilas 27 Niko moilanen" "ei... ei tää voi olla vittu totta!" Mielessäni alkoi kiihtyä. Niko.. mitä sille oli sattunut..?? Joonas makasi ambulanssin kyydissä, ja taisteli hengestään. Niko on viety sairaalaan, enkä edes tiedä syytä.. saavuimme sairaalaan. Veimme Joonaksen sisälle, ja sieltä suoraan leikkaukseen. Minut ohjattiin käytävälle odottamaan, samalla kun häntä hoidettiin. Istuin tuolille, ja ajatukset valtasivat pääni. Mitä vittua oli tapahtunut? Sen halusin vain ja ainoastaan tietää..

Sanoja: 845
Tästä tuli vähän pidempi mitä muista osista, mutta ei se varmaan haittaa