Kauan se kestää? |Tommi&Noora|

4. voidaanko jutella

-Tommi
Pääsimme Nooran kämpille ja Noora meni keittämään kahvia, kun minä menin sohvalle istumaan. Noora oli luvannut, että saan asua hänen luonaan sen aikaa, kunnes saan elämäni kuntoon. Suoraan sanotusti en tiedä saako elämääni enään kuntoon. Viiltelen, en syö kunnolla, vihaan itseäni, pelkään ihmisten kosketusta, en jaksa aamuisin nousta sängystä, mikään ei oikeen enään kiinnosta ja pelkään ulkona yksin liikkumista. Miten muka saisin oman elämäni kuntoon? Ainakin Noora uskoo, että saisin sen jotenkin kuntoon. Olin ihan ajatuksissani kunnes Noora laskee kätensä olkapäälleni ja antaa kahvikupin käteeni. Tämän jälkeen Noora tulee istumaan sohvalle viereeni. "oisitko sä halunnu jotain syömistä" Noora kysyy. Pudistan päätäni. Ihanaa, että Noora huolehtii, mutta ei minun tarvinnut syödä pärjäisin ihan hyvin ilmankin ruokaa. Juttelimme Nooran kanssa vähän kaikesta ja päädyimme lopuksi juttelemaan perheistämme. Kerroin Nooralle, että minulla on yksi isoveli ja kaksi nuorempaa siskoa, jotka asuvat vanhempieni kanssa Oulussa. Sain tietää, että Nooralla on kaksi isoveljeä Sakari ja Miikka, jotka asuvat Oulussa vaimojensa kanssa. Sakaria sanotaan ilmeisesti aina Sakeksi. Sakari ja Miikka ovat molemmat lääkäreitä. Nooralla on myös nuorempi sisko Julia, joka asuu Tampereella ja opiskelee psykologiksi. Nooralla on myös pikkuveli Roope, joka on 8 luokalla. Nooran vanhemmat on muuttanut muutama vuosi sitten Tampereelle. Huomasin, kun Noora puhui perheestään hän vaikutti jotenkin vaisulta. "onko kaikki okei? oot jotenkin vaisu?" päätin kysyä. "nyt sä varmaan pidät mua tyhmänä, kun mä oon vaan jossakin päiväkodissa töissä, enkä oo mikään lääkäri tai psykologi" Noora sanoi. Itse olen vaan joku rumpali ei se sen kummallisempi oo. "ei sillä oo mitään väliä mikä sun ammattis on mä tykkään susta silti" sanoin rauhallisesti ja samalla tajusin mitä olin oikein sanonut. Nolotti suoraan sanotusti aivan helvetisti. Laskin tyhjän kahvikupin sohvapöydälle ja lähdin vierashuoneeseen tai ilmeisesti minun huoneeseeni pakoon koko tilannetta. Miksi mun piti mennä möläyttämään se. Nyt Noora ei varmaan haluakkaan mua asumaan tänne. Mitä mä edes ajattelin eihän se musta vois tykätä. Lösähdin vaan sängylle makaamaan. Voisimpa vaan kadota pois.

-Noora
"ei sillä oo mitään väliä mikä sun ammattis on mä tykkään susta silti" Tommi sanoi. Punastuin. Tommi ilmeiseti tajusi mitä hän sanoi sillä hänkin punastui. Tuijotin vaan hiljaa Tommia silmiin. Itsekkin tykkäsin hänestä, mutta oltiin tunnettu vasta niin vähän aikaa. Fuck it mä kerron sille kerran sitä vaan eletään. Yhtäkkiä Tommi nousi ylös ja lähti kohti hänen huonetta. Vittu kun mun pitää pilata kaikki. Vein kahvikupit keittiöön ja menin Tommin oven taakse. Koputin varovasti ovea. En saanut vastausta, joten avasin oven ja näin Tommin sängyllä makamassa. "voidaanko jutella?"kysyin varovasti. Tommi nyökkäsi ja taputti paikkaa vieressään. Menin sänkyyn istumaan ja nojasin selkäni vasten seinää. Olin juuri aloittamassa puhumaan, mutta Tommi kerkesi ensin. "anteeks siitä aikasemmasta ei mun sitä tollai pitäny sanoo ja ymmärrän jos haluut heittää mut ulos sun kämpästä ja et haluu enään puhua mulle" Tommi sanoi. "Tommi en mä sua halua täältä pois heittää" sanoin ja olin jatkamassa, mutta Tommi keskeytti minut. "miks mä edes aattelin, että joku ees vois tykätä musta" Tommi sanoi ja painoi kasvonsa tyynyyn. "Tommi mä tykkään susta ja en oo ikinä löytänyt yhtä ihanaa ihmistä kuin sä, mutta me ollaan tunnettu niin vähän aikaa, että haluisin tutustua vielä ennen kuin tästä tulee mitään vakavaa" sanoin ja rupesin silittämään Tommin hiuksia. Tommi nosti päänsä ja katsoi minua kysyen. "oikeesti?" Tommi kysyi. "ihan oikeesti" vastasin samalla nyökkäsin. Tommi hymyili ja siirtyi niin lähelle, että sai laskettua päänsä syliini. Tommi oli suloinen, kun kaipasi läheisyyttä ja hän tykkäsi siitä kun häntä silitettiin. Silittely kuulemma rauhotti häntä. Joten aloitin uudelleen hänen hiusten silittelyn. "kiitos Noora" Tommi mutisi sylissäni. "kiitos mistä?" hymähdin. "siitä, että autat mua ja muutenki oot siinä" Tommi jatkoi mutinaa. "Tommi ei tästä oo mitään vaivaa" kerroin ja annoin pienen pusun Tommin hiusten sekaan. Tommi vain nyökkäsi ja sulki silmänsä. "voidaanko nukkua päiväunet?" Tommi kysyi väsyneenä. "voidaanhan me" sanoin. Tommi nosti vähän päätään, että pääsin makaamaan ja laski sen jälkeen päänsä rintakehälleni. Jatkoin Tommin hiusten silittelyä ja pian kuulinkin sylistäni suloista tuhinaa. Suljin silmäni ja nukahdin nopeasti. Heräsin siihen kuinka Tommi mumisi unissaan ja vaikutti siltä, että hän näki painajaista. Ravistin vähän Tommia, että tämä heräisi. Tommi avasi silmät ja näytti pelokkaalta. "Tommi ei mitään hätää se oli vaan unta" lohdutin ja annoin pusun tämän otsalle. "haluutko mennä syömään? ei olla syöty sen jälkeen kun tulitiin sieltä kävelyltä" kysyin haukotellen. Tommi katsoi minua vähän vaivaantuneena ja pudisti päätään. Otin puhelimeni tyynyn alta ja katsoin kelloa, joka oli pian seitsemän illalla. Oltiin tultu kävelyltä joskus neljältä ja ei olla syöty siinä välissä mitään. Luulisi, että Tommillakin olisi nälkä. Miksi ihmeessä hän välttelee syömistä? Silloin, kun joimme kahvia Tommi kieltäytyi silloinkin syömisestä. Ei kai Tommilla ole ongelmia syömisen kanssa. "Tommi?" kysyin ja aloitin jälleen tämän hiusten silittelyn. "mm" Tommi mumisi vastaukseksi. "mikset sä haluu syödä?" kysyin rauhallisesti. Päätin jatkaa heti perään "Tommi eikai sulla oo syömisen kanssa ongelmia?". Tommin poskelle valahti kyynel. Olin siis jälleen ollut oikeassa. "ei se haittaa, mä autan sua" sanoin ja pyyhkäisin kyyneleen Tommin poskelta. "anteeks" Tommi sanoi hiljaa. "ei sun tarvi pyytää anteeks, mä autan sua kaikessa missä tarviit" sanoin ja kiedoin käteni Tommin ympärille. Tommi nyökkäsi. Hetken hiljaisuuden jälkeen Tommi avasi suunsa "ehkä me voidaan mennä syömään jotain, mutta mä en lupaa, että syön paljoa". Hymy nousi huulilleni, koska Tommi edes yrittää. "ei se haittaa, syöt niin paljon kun pystyt" sanoin ja painoin pusun Tommin hiusten sekaan.