Mummu

37 4 1
                                    

Rauha kulkee naapurin veräjän laitaa,
hänen katseensa kasvaa kissankelloja,
askeleensa taivuttavat mustetavuja.

Otsahiuksensa hohtavat himmeästi
kynttiläkuusten katveessa.

Rauha muistaa viimekesäisen ruohon.
Hän hymyilee minulle, jos kohtaamme.
Rauha tunnistaa heinikon tuoksun, ei lyhyitä hiuksiani. Ei pituuttani.

Rauhan katse on villapaidan nukassa
ja siinä,
Miten aika laskee hänen leukansa kaarta pitkin.

KANNA KATKELMA MINUADonde viven las historias. Descúbrelo ahora