elät enää mun päiväunissa
ja kyynelissä, olemassa vain
muistona takataskussa
vaan silti kuin avohaava
mun sydämessä, jonka
raavin verille aina uudestaan
enkä tiedä miten miten miten
miten saan tän loppumaan
päiväunissa
elät enää mun päiväunissa
ja kyynelissä, olemassa vain
muistona takataskussa
vaan silti kuin avohaava
mun sydämessä, jonka
raavin verille aina uudestaan
enkä tiedä miten miten miten
miten saan tän loppumaan