Erotettu rakkaus | Titanic

Luku 8. Vene vai ei.

Rosen näkökulma:
Kahlasimme ikuisuuden vedessä, jonka kylmyys oli yhtä ja helvettiä. Lopulta pääsimme vielä kuivalle käytävälle. Yhden oven läpi alkoi kuulua ihmisten ääniä.

"Luojan kiitos", mutisin hiljaa.

Ovi oli kuitenkin lukossa. Jack alkoi kyynerpäällään murtaa ovea ja lopulta pääsimme ulos. Siellä oli ihmisiä pekastusliiveissä ja tietysti yksi kärttyinen vartija.

"Teidän pitää maksaa tuosta! Se on laivayhtiön omaisuutta!" Vartija huusi.

"Turpa kiinni!" Vastasimme Jackin kanssa äänellä, josta kuului, ettemme halunneet lisää kysymyksiä.

Pian pääsimme porteille, jossa ihmiset olivat pakkaantuneet kasaan ja huusivat hullun lailla. Jack näki jonkun ystävänsä, joka vilkaisi minua hämmästyneenä, pilke silmissään.

"Onnenpekka!" Mies sanoi Jackille.

"Tommy, mitä helvettiä?" Jack kysyi närkästyneenä.

"Juuri hänestö sinä haaveilitkin", Tommy naurahti.

Jack punastui.

"Noh, ei se katse jäänyt minulta huomaamatta", naurahdin vaimeasti, mutta tilanne rasitti mieltäni.

"Jack!" Kuulin jonkun huutavan.

Käännyin katsomaan ja näin toisen Jackin kaverin. Hän oli kuulemma Fabrizio. Juu.

Totesimme, ettei porteista pääse. Päädyimme etsimään uutta ulospääsyä. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, se oli selvä.

Tunsin oloni hieman ahdistuneeksi Tommyn ja Fabrizion seurassa. He olivat aikuisia miehiä, mutta he katselivat minua niillä intohimoisilla silmillä tiettyyn. Toki he tiesivät, että olin nyt jo Jackin tyttöystävä, mutta silti. En osallistunut mihinkään juttuun, ellei se ollut välttämätöntä.

Jack taisi huomata tilanteen, koska hän jättäytyi taaemmas minun luokseni ja Tommy ja Fabrizio kulkivat tarpeeksi edellä.

"Mikä on? Toki tilanne on hirveä, mutta sua painaa joku muukin", Jack sanoi hiljaa minulle.

"Mitä? Ei tässä mitään", sanoin muka huolettomana.

"Älä viitsi valehdella", Jack sanoi.

Olin kiitollinen hänelle, koska vaikka tilanne oli näin tukala, hän huomioi tunteeni.

"No Tommyn ja Fabrizion läsnäolo ahdistaa, ei muuta", vastasin lyhyesti.

"Voi sua. Lähetän ne matkoihinsa heti kun mahdollista, mutta nyt mennään yhessä", Jack sanoi minulle.

Nyökkäsin ja keskityin hengittämään.

Pian näimme portit. Nekin oli suljettu, mutta Jack näki jonkun penkin. Hän, Tommy ja Fabrizio ja muutama muu kiskoivat sen irti ja rikkoivat portit.

Lähdimme kansille ja se oli pelastus. Etsimme pelastusveneitä ja lopulta löysimme niitä.

"Etsikää toinen puoli", Jack käski kavereitaan.

Tommy ja Fabrizio lähtivät.

"Kiitti", sanoin hiljaa.

Jack nyökkäsi nopeasti.

Harmikseni perämiehet eivät päästäneet miehiä veneisiin.

"En mene ilman sinua!" Sanoin hieman hätääntyneenä Jackille.

"Sinun täytyy! Otan seuraavan!" Jack sanoi.

"Ei, en ilman sinua!" Väitin vastaan.

"Mene veneeseen, Rose", kuului uusi mutta kylmäävän tuttu ääni.

Se oli Cal.

"Näytät hirveältä", Cal totesi ja antoi minulle takkinsa.

Hän yritti koskea minuun, mutta väistin. Cal oli kuitenkin kuullut keskustelumme.

"Tein järjestelyjä. Jackille ja itselleni" Cal ilmoitti.

"Siinä kuulit. Minun on ehdittävä omaan veneeseeni", Jack huomautti.

En ehtinyt vastata, ennen kuin henkilökunnan jäsen nosti minut veneeseen.

Venettä alettiin jo laskea. Vilkuilin epätoivoisena kaikkialle ympärilleni. Katsoin Jackia, minun rakastani, jonka vuoksi olisin vaikka antanut henkeni.

Sitten näin, kuinka Cal sanoi jotain Jackille. Hänen katse oli kylmä.

En luottanut Caliin. Hän ei varmasti ollut tehnyt järjestelyitä.

Jos olin valmis antamaan henkeni Jackin puolesta, en olisi tässä. En saisi olla tässä.

Ajattelematta yhtään enempää, hyppäsin veneestä takaisin laivaan.