Olli
Kun en tiedä mitä teen. Sydän kertoo jatkaa tyttöystäväni kanssa, mutta sisäinen intuitio sanoo mennä eteen päin ja löytää uusi. Kumpi on oikea tie? Vaikea päätös. Päätän luottaa intuitioon. Yleensä se on ollut oikeassa.
"Moi!" Tyttöystäväni humalainen ääni keskeyttää ajatukseni.
"Moi…" Sanon hiljaa. En halua joutua ongelmiin.
"Voitko vittu puhua ääneen!" Hän huutaa tullen minua päin.
Ei vittu. Tästä ei tuu hyvää jälkeä. Hän kaivaa laukkuaan ja ottaa sieltä esiin puukon. Hän tulee hajareisin sohvalle syliini, ja pistää puukon kaulalleni.
"Vittu sä et ansaitse elää" tuo kuiskaa korvaani.
Sitten hän ottaa paitani pois ja alkaa tekemään puukolla viiltoja ympäri ylävartaloani. Tuo tekee viilloista kerts kerrasta syvempiä. Sattuu aivan helvetisti. Kyyneleet valuvat silmistäni. En tunne enää käsiäni. Pääni notkahtaa taaksepäin sohvan reunalle.
"Vitun itkupilli" Tyttöystäväni sanoo vielä, ennen kuin nousee päältäni ja häipyy kämpästämme. Hän jätti puukon viereeni. Yrittääkö hän lavastaa minua, että olisin tehnyt itsemurhan. Ei vittu saatana, pakko selvitä. Intuitio oli oikeessa.
Mut mitä, jos näin oli tarkotus käydä? Vitut. Mä tarviin nyt apua.
Kaivan viimeisillä voimillani puhelimen taskustani. Etsin Tommin numeron ja soitan.
Time skip siihen kun Tommi tulee:
Tommi
Olli soitti juuri minulle ja kertoi tarvitsevansa apua äkkiä. Onneksi olin vain vähän matkan päässä. Avaan Ollin oven hänen asuntonsa vara-avaimella. En kuule mitään ääntä sisältä. Juoksen olohuoneeseen ja näen ollin tajuttomana ja verisenä sohvalla. Menen miehen luokse ja soitan apua. Ollin vieressä on myös puukko. Hetkinen. Tuohan on hänen tyttöystävänsä puukko. Vittu.
-
Noniin nyt en sit jaksanu kirjottaa enempää:D Mut älkää huoliko toinen osa tulee pian!
