Vain Sulla On Väliä

1. Enää pari vuotta

Moikkaaa! Tää on miun eka kerta kun kirjotan tänne mitään joten vähän jännittää julkasta tää eka luku. Jos luet tätä niin toivottavasti tykkäät❤️

Luca

Tupakka savusi mun sormien välissä samalla kun mä katselin ulos ikkunasta. Masentava näky niinku aina. Halpojen kerrostalojen huonosti maalatut pinnat näytti vaan masentavammalta mitä pidempään niitä jäi katsomaan.

Mä oli taas tänään lähtenyt kesken koulupäivän, koska Natalia oli soittanu mulle sekavan puhelun ja äidin apua mun oli turha edes toivoa. Ei sitä koskaan kiinnostanut miten meillä kenelläkään meni.

Me asuttiin äidin ja mun siskon Natalian kanssa kolmestaan Haapamäessä. Haapamäki on pieni paikka Kuopion lähellä.

Mun neljä vuotias pikkuveli Oyso käy meillä joskus, mutta se on enemmän mun isän luona Venäjällä, eikä sitä ollut näkynyt aikoihin. Ja sillon kun Otso on meillä, mä joudun hoitamaan sitä ja tekemään sille ruuat ja laittamaan sen nukkumaan.

Mun äiti ja isä oli eronnut jo monta vuotta sitten, heti Otson syntymän jälkeen, mä olin silloin viidennellä luokalla. Mä en saanut ikinä tietää niiden todellista eron syytä. Varmaan isän huumeiden myynti oli iso syy siihen. Muistan kun isä ja äiti tappeli niin paljon että naapurit tulivat koputtelemaan ovelle.

Mä pelkäsin silloin niin paljon, en pystynyt ikinä näyttämään sitä koska mulla oli kaksi pikkusisarusta joita mun piti suojella. Olin aina laittanut jonkun ohjelman mahdollisimman kovalle ettei Natalia kuulisi riitelyä huutoa tavaroiden rikkoutumista ja lyömistä huoneen ulkopuolelta. Otso oli ollut alle vuoden ikäinen ja olin pelastanut sen monesti äidin ja isän nyrkkitappelun keskeltä. Mä olin pidellyt pientä vauvaa mun sylissä ja näyttänyt sille sen leluja ja lukenut sille kirjoja.

Mulla ei ollut paljon hyviä muistoja isästä. Muistan isän vaan henkilönä kuka huusi äidille aina siitä, että äidin lapsien hoitotapa on väärä ja se on kasvattanut meidät väärin. Mä toisaalta ymmärsin mitä se tarkotti sillä, mun äiti on alkoholisti ja ei anna parasta esimerkkiä meille, siitä kuinka omaa paskaa mielenterveyttä kannattaisi hoitaa. Äidin juominen oli alkanut sen jälkeen kun isä oli lähtenyt.

Isä oli ollut rikas ainakin silloin, koska sillä oli ollut jotain huume myynti juttuja Venäjällä. Tai ainakin äidin sanojen mukaan. Äiti oli suuttunut paljon kun oli saanut tietää isän tekemisistä. Me oltiin oltu ihan hyvässä rahatilanteessa ennen isän lähtöä, mutta nyt rahat riittää just ja just laskujen maksamiseen. Äiti oli työtön ja varmaan siksi masentunut.

Olin nähnyt isän kerran vuodessa aina äidin ja isän eron jälkeen. Me oltiin sovittu isän kanssa niin. Joka vuosi me näytettiin isän kanssa enemmän samalta. Mua ahdisti ajatus siitä että näyttäisin isältä, koska en halunnut. En halunnut näyttää vaimoa ja lapsiaan hakkaavalta rikkaalta kusipäältä joka ratkaisee riidat vain ostamalla kalliin merkki laukun tai kengät lahjaksi.

Heräsin masentavista ajatuksista takaisin todellisuuteen kun mun sormien välissä palanu tupakka alkaa polttaa jo sormia. Pitäisi pyytää taas jotain mun tuttua ostamaan lisää tupakkaa. Mä en ollut vielä kahdeksantoista joten en voinut ostaa röökiä itse. Mun pitäisi kyllä yrittää lopettaa.

Ulkona tuuli heitti lehtiä avonaisesta ikkunasta sisälle. Mun pitäisi lähteä käymään kaupassa, koska meillä ei ollut mitään ruokaa jääkaapissa. Mua vitutti olla se kuka hoiti meidän talon kaikki asiat. Äiti ei jaksanut ajatella edes kaupassa käyntiä ja meillä oli usein jääkaappi ihan tyhjänä.

Muistan kun olin viidennellä luokalla ja tulin kotiin koulusta, äiti oli juonut taas niin paljon että se oli sammunut sohvalle. En viitsinyt herättää äitiä ja meillä ei ollut mitään ruokaa ja me oltiin Natalian kanssa jo silloin menty ostamaan saman lähikaupan paistopisteeltä pitsaa ja korvapuusteja. Me oltiin menty syömään ostokset keskustassa olevalle vanhalle penkille laiturin vieressä. Sama oli toistunut vuosien aikana liian monta kertaa.