Vain Sulla On Väliä

3. Parisuhteiden asiantuntija

Sain vihdoin uuden luvun kirjotettua. Mulla on ollu yo kirjotuksia ja niihin on kulunu nyt aika paljon aikaa mutta yritän saada tätä kirjotettua eteenpäin:)

Luca

Rasmus kääntyy muhun päin. Sillä on kasvoillaan sama ilme kuin kaupassa eilis iltana. " Aa joo" se vastaa. Otan tuolin ja käyn istumaan Aadan ja Rasmuksen väliin.

" Mistä me tehään?" Aada kysyy. " Mulle on ainaki ihan sama."  Vastaan. Aada kääntää katseensa Rasmuksen joka kohottaa kulmiaan ja katsoo sivulle missä on eri aiheita. " Ööö...no käviskö vaikka muisti " Rasmus kysyy. " juu no mulle ainakin käy" vastaan ja Aada nyökyttelee.

" Kun olette saanut aiheen valittua saa lähteä" Annukka sanoo luokan edestä. " Eiks me olla valmiit?" Aada kysyy pakaten reppuaan. " juu" Rasmus sanoo ja mä vaan nyökyttelen. Otan repun ja lähden Mariamin luokse. " Pääsetkö jo lähtee?" Mariam nyökkää ja lähdemme ruokalaan.

***

Ulkona oli kylmä kun kävelimme Maraimin ja Eetun kanssa kotiin. Me asuttiin kaikki lähekkäin joten kävelimme aina yhdessä kotiin. " Miten ne bileet oliks jonkun luona viikonloppuna jotain?" Mariam kysyy. " Nii vissiin se Henrik nyt pitää ne et eiköhän me olla sinne menossa, vai?" Eetu kysyy ja nyökkään sille. " No ainakin mä pääsen" Vastaan. 

" Tehäänkö illalla jotain vai onks teillä mitään, en jaksais olla yhtään iskän kaa kotona?" Mariam kysyy ja naputtelee pitkällä rakennekynnellään puhelimen kuorta. Mariamilla on päällä punainen huppari, jonka päällä on punainen untuvatakki ja isänsä vanhat aurinkolasit. Tytön tummat hiukset on suoristetut ja kultaiset lävistykset hohtavat harmaassa säässä. Mariamilla oli ollut kultainen rengas septum ja kultainen smiley niin pitkään kun mä muistan. Ja sen korvat oli täynnä erilaisia korvakoruja.

Mariam käyttää paljon miesten vaatteita ja isoja farkkuja. Mä olen antanut monia mulle liian pieniä huppareita sille ja se oli riemusta kiljuen ottanut ne itselleen. Mariam oli mun mielestä silti kaunis vaikka sen tyyli ei ollut samanlainen kuin kaikilla muilla tytöillä.

" Mä en tiiä pääsenkö vielä mutta ilmotan" Eetu vastaa. Mariam nyökkää. " Mitäs menoja sulla on noin usein ku et enää pääse näkee vapaa-ajalla?" Utelen. " Ollu kiireitä" Eetu vastaa katsomatta mua. " Vittu sulla on muija!" Mariam kiljuu. " No ei ooo" Eetu huitaisee Mariamia. " Mä on kyllä kans vähän samaa mieltä" sanon. " No ehkä mulla on joku mut ei sitä nyt vielä miksään voi kutsua" Eetu mutisee. " Hah mä arvasin kerro kaikki, kuka se ees on?" Mariam hihkuu innoissaan.

" En mä vielä kerro" Mariam katsoo Eetua murhaavalla ilmeellä. " No en mä ois halunnukkaa tietää" Eetu pyörittelee päätään. " kyllä mä kerron vielä joku päivä mutta en nyt" Eetu sanoo ja mä nyökyttelen. " no okei" Mariam sanoo. " Onks se ees semmonen kenet me Lucan kaa tunnetaan?" Mariam vielä utelee. " Kerron jos tää juttu etenee" Eetu sanoo vähän vaivautuneena.

Mä en tiedä mutta musta on välillä tuntunut että Eetun ja Mariamin välillä olis ollut jotain. Eikai sitten ollut ja Mariam ei edes vaikuta siltä että sitä haittaa että Eetulla on mahdollisesti joku.

" Hei mä meen moikka nähään ainaki sit huomenna koulussa vai haluutsä Mariam tehä jotain koska mä ainaki pääsen illalla?" Kysyn. " No voidaan me mennä vaikka ihan vaa kävelee tai jotain ni nähään sitte laitan sulle viestii" Mariam sanoo. " Joo moikka" huikkaan. " Moro" Eetu sanoo mulle. " pidä kivaa muijas kaa" sanon virnistellen.

Kävelen kerrostalon ulko-ovelle ja portaikossa tulee vastaan se hullu keski-ikäinen nainen joka antaa koiransa hyppiä päälle. " Onko isääni näkynyt?" Nainen kysyy multa. " ei oo näkyny" vastaan huokaisten. Tuo nainen kävelee usein käytävällä ja kysyy tuon saman kysymyksen aina. kävelen pari kerrosta ylemmäs jättäen naisen rappusiin. Hän osaisi kävellä itsekin kotiin.