Vain Sulla On Väliä

5. Naurua ja pitkiä katsekontakteja

Luca

Vaikka mä sanoin että uskoin Rasmusta en mä oikeasti uskonut. En mä uskonut että se halusi mun kanssa viettää aikaa. Silti mua ihmetytti se pieni hetki kun me oltiin katsottu toisiamme suoraan silmiin. Tunsin Rasmuksen katseen katsovan mum huulia ja en mä sitten pystynyt olla katsomatta sen huulia.

Mä olin aina ollut ihminen joka ihastui tosi helposti. En mä ikinä tehnyt asian eteen mitään että saisin ketään, enkä myöskään kertonut ihastuksistani kellekkään. Pelkäsin jos Rasmus käyttäytyisi jatkossa noin ja menisin ihastumaan siihen. Sillä oli varmaan tyttöystävä, tai monta, mistä mä tiesin. Se sääti varmasti ainakin niiden kahden blondin kanssa.

Seisoin ikkunani edessä tupakalla ilman paitaa vaikka ulkona olikin kylmä. Paljaalla käsivarrella oleva pieni käärme tatuointi näytti mustemmalta tummassa ilmassa mitä se oikeasti oli. Mulla oli kyljessä myös pieni enkeli tatuointi.

Mua väsytti vaikka kello oli vasta kahdeksan mutta en viitsinyt käydä vielä nukkumaan. Oli yrittänyt soittaa Eetulle ja kysyä miten sillä meni sen tytön kanssa.

Nojasin ikkunaan ja sytytin uuden tupakan. Joku avasi huoneen oven enkä viitsinyt katsoa kuka se oli, luultavasti Natalia. Se joku käveli mun viereen ikkunalle ja otti askin mun taskusta ja sytytti sen.

Käänsin katseeni Nataliaan jolla oli collegepaita ja pyöräilyshortsit. Natalian silmät oli kirkkaan punaiset, se oli varmaan polttanut pilveä. Käänsin katseeni takaisin ikkunaan ja katsoin kylmää, pimeää maisemaa. Mä olin niin väsynyt Natalian sekoiluihin. Halusin sanoa sille asiasta ja polttelun lopettamisesta, mutta mä olin ehkä huonoin puhumaan. Tänään mä en jaksanut.

Natalia laski päänsä mun olkapäälle ja nojasi muhun. Kiersin käden siskon ympärille ja puristin kevyesti sen käsivarresta. Sillä ei ollut kaikki hyvin.

" Haluutko tulla Henrikin bileisiin huomis iltana?" Kysyin.

" En mä pysty pitää mennä yhen tyypin luo" Natalia vastasi ja nojasi aukinaiseen ikkunaan.

" Ai sen kuka oli meillä sillon kun riitelitte?" Kysyin epäilevästi. Myös Natalian epämääräiset kaverit oli kysymysmerkki, enkä mä olettanut niistä kovin hyvää.

" Jep" Natalia sanoi katsoen mua silmiin ja se laittoi kätensä mun olkapäälle.

" Mä oon ollu sen kanssa pitkään ja tiedän ettei se tee mulle mitään vaikka se olikin aika raivona. Ei sun tarvii huolehtia musta." Natalia yritti kuulostaa vakuuttavalta, en mä sitä ihan täysin uskonut, mutta halusin uskoa.

" Okei, mutta pidä huolta ittestäs ja soita heti mulle jos käy jotain tai haluat kotiin" Sanoin ottaen Natalian halaukseen ja sisko halasi mua takaisin. Me oltiin aina oltu läheisiä. Kummallakin oli ollut ongelmia ja me oltiin koettu paljon paskaa lapsena isän ja äidin takia. Natalia oli mun paras kaveri.

Me katsottiin mun huoneessa sarjaa ja syötiin jäätelöä suoraan paketista. Ei me taas pitkään keretty rauhassa olemaan kun havahduin ääneen joka kuulosti lasin rikkoutumiselta. Huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua muutakin outoa kolinaa, joka oli varmaan äiti riehumassa humalassa. Se usein rikkoi tavaroita humalassa ja varsinkin jos se oli edes vähän vihaisempi.

" Käyn kattoo et äitillä on kaikki hyvin" Sanoin Natalialle samalla kun hyppäsin ylös lämpimän peiton alta. Keittiössä äiti istui keittiönpöydällä koskenkorvapullon kanssa. " Äiti?" Kysyin varovasti ollen samalla valmiina juoksemaan takaisin huoneeseen. Äiti oli ennenkin yrittänyt käydä muhun käsiksi humalassa.

Äiti käänsi katseensa mua päin, mutta silti musta tuntui ettei äiti katsonut mua, vaan mun läpi. Sen kädet tärisivät eikä pullo edes meinannut kestää sen kädessä. Äidin pitäisi päästä vieroitukseen. Seisoin hetken paikoillani kuin odottaen että äiti vastaisi edes jotain. Lähdin lopulta kävelemään takaisin huoneeseeni, koska äiti ei selkeästi halua puhua mulle. Enemmän mä olisin yllättynyt jos se olisi halunnut puhua.