Joutsenet <3 // oleksi

6.

Olli

"Olen pahoillani" kuraattori jatkaa, jolloin vain nyökkään hänelle. Ei hirveästi tekisi mieli jutella.

Niin, isäni joutui vankilaan huumerikoksen tehtyään. Yritti myydä kannabista kaduilla, joista hänet tunnistettiin. Vitun kiva. Onneksi siskoni on 18, joten saan asua hänen kanssaan.

"Mites äitisi jakselee?" tuo nainen jatkaa. "Hoidot ei auta ja me vaan katsotaan sen kärsimystä" kerron suoraan. "Olen pahoillani." Turhaan olet. Ei se nimittäin auta asiaa. Mikään ei auta minua.

---

Aleksi

"Siis Olli kuraattorilla? No way!" Livia naureskelee. Mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa. Mitä, jos olli on kiusannut muita, koska ei itse voi hyvin? Mitä jos hän kamppailee samoista asioista kuin minä? Tai entä jos minä olen hänen syy pahaan oloon? Okei toi meni yli. Emme edes tunne toisiamme.

Herään ajatuksistani, kun Livia heilauttaa kättä naamani edestä: "kaikki fine?" "Joo. Mietin vain Ollia" mutisen mietteliäänä. "Älä hukkaa siihen yhtäkään aivosolua, ei se ansaitse sitä."

---

Koulun kellot soivat, vihdoin. En olisi jaksanut koulussa enää sekuntiakaan, vaikka on vasta toinen viikko. Vihaan koulua monesta syystä. Mihin tarvitsen matikkaa, jos minusta tulee artisti? Ainoa aine, mitä tulen tarvtsemaan, on englanti ja ruotsi. Muut ovatkin täysin turhia.

Olli

Saavun kotiin koulun jälkeen. "Amanda?" huusin siskolleni, mutta ilmeisesti tämä ei ole kotona. Ehkä jossain kavereidensa kanssa.

Kävelen vanhempieni entiseen makuuhuoneeseen ja avaan juomakaapin. Otan käteeni viinapullon ja avaan sen. Juon pullosta kerralla kunnolla ja lasken sen olohuoneen pöydälle.

Kävelen keittiöön ja otan laatikosta veitsen. Vanha tapa kolkuttelee ovella, vaikka tiedän että en saisi, sillä lupasin äidille. Mutta ei hän saa tietää, jos ihan vähän..

Menen yläkertaan huoneeseeni veitsi ja viinapullo mukanani. Menin istumaan sängylleni ja katsoin paljasta käsivarttani. Kuljetin kahta sormea vanhoja arpiani pitkin. Ne olivat haihtuneet jo pois.

Nostin veitsen sängyltäni ja laskin sen vasemman ranteeni päälle. Vedin varoen veitseä kättäni pitkin ja seurasin vaaleaa jälkeä, josta muuttui punainen viiva. Tämä ei ollut minulle tarpeeksi. Halusin nähdä verta. Halusin nähdä, kun minuun sattuu. Niinkuin minä olen satuttanut muita, nyt satutan taas itseäni.

---

Viinapullo tyhjä ja veitsi veressä. Ilta ei mennyt niinkuin suunnittelin. Kehoni on veltto ja väsynyt. Sain kuitenkin humalaisena mielestäni loistavan päähän piston: menen pihalle.

Puen tennarit jalkaani ja otan puhelimen mukaan. Avaan ulko-oven ja lähden hoipertelemaan eteenpäin. En tiedä minne olen menossa, mutta se selviää myöhemmin.

---

Istun yksin kalliolla. En tiedä, miten tänne päädyin, mutta oloni alkaa olla jo parempi. Maa ei enää heilu allani ja saan selkoa äänistä ympärilläni. Aistini toimivat taas moitteetta. Täällä on ihanaa istua.

Rakastan olla yksin, mutta en halua tuntea oloani yksinäiseksi.

---

Sanoja 407.