Tuntematon: jätkä mitä vittua soittelet tähän aikaan?
Olli: mOi MuRu
Tommi: jätkä oot ihan kaatokännissä. Ootko juonu vettä? Ootko yksin?
Olli: eNn..MuTtA jOiN sEn LiKöÖrIn..jA oOn YkSiN, nIiNkUiN AiNa.
Tommi: vittu jätkä koita pysyy nyt kunnossa. Tullaan jätkien kanssa kohta sinne. Koita kestää. Älä sammu, äläkä hajota paikkoja. Selvä?
Olli: jOo.
Tommi
Päädyin soittamaan muille jätkille ja kertomaan Ollin tämän hetkisen tilanteen. Jätkät ovat nyt matkalla Ollille, minä mukaanlukien.
---
"Mä otin sen vara-avaimet niin päästään sisälle" Joonas kertoo meidän nyökätessä. Joonas avaa oven ja me astumme ovesta sisään ja samalla hetkellä näemme Ollin makaamassa sohvalla. Sisällä on todella sotkuista. Likaisia vaatteita levällään ympäri taloa, tyhjiä tölkkejä ympäriinsä ja homehtuneet hedelmät haisevat keittiön pöydällä. Tunnelma on todella hiljainen, omalla tavallaan synkkä ja surullinen. Ulkona on kylmä sää ja Olli makaa sohvalla näyttäen todella surkealta ja huonovointiselta.
---
Timeskip seuraava aamu
Olli
Herään kauheaan oloon ja ryntään vessaan tyhjäämään kehoni, taas kerran. En tiedä, miksi teen näin itselleni, mutta ehkä se kulkee veressä, isäni kautta.
Kuulen vessan ovelta koputuksen: "Olli ootko se sä? Kaikki fine?" kysyi Joel. Ei, en ollut todellakaan kunnossa. En millään tavalla. Mikään ei ole hyvin. "Joo joo. Mä pärjään kyllä." sanon ja valun seinää pitkin kuunnellen askelien loittonevan ovelta.
---
"Avaa ovi, toin vettä ja särkylääkkeitä" Joel jatkaa hetken kuluttua. Pakko minun oli avata ovi, jos halusin paremman olon. "Näytät ihan aaveelta". Hyvä huomio Joel. Niinkuin en itse tiennyt. Olokin on sen mukainen.
"Tuu olohuoneeseen, kun oot ready."
---
"Olli.." Niko aloittaa: "Onko sulla jotain, mitä haluut kertoo meille? Me kuunnellaan sua." "Miten sulla menee? Tai siis vähän tyhmä kysymys, kun perhe on mitä on, mutta miten sä voit?" Tommi jatkaa. "Sul on ollu vaikeeta, mutta onko jotain, missä voidaan auttaa sua? Miltä susta päällimäisenä tuntuu?" sanoi vuorostaan Joonas. Käänsin katseeni sormiini, jotka tekivät tuttavuutta toisiinsa sylssäni. Mietin hetken, mitä vastata.
"Oon hukassa..mä olen hukassa" mumisen hiljaa. Ihme, jos muut edes kuulivat sen. "Musta koko ajan tuntuu, että oon hukassa. Ei sillä tavalla, että hortoilisin yksin jossain pimeässä metsässä hiukset mutaa täynnä ja kädet verillä. Mä olen hukassa tässä maailmassa." kerron, ja tunnen lämpimän kyyneleen valuvan oikeaa poskeani pitkin tipahtaen käsieni päälle. "Vaikka mä tiedän, etää mä olen nuori ja mun kuuluukin olla hukassa. Kaikkihan niin sanoo. Mutta mä haluan jo löytää perille. Tai edes tietää: löydänkö mä perille koskaan?"
---
Sanoja 372.
ESTÁS LEYENDO
Joutsenet <3 // oleksi
Fanfic"I remember little things, You hardly ever do Tell me why? I don't know why it's over I remember shooting stars, the walk we took that night I hope your wish came true, Mine betrayed me" "Rakastan sua Olli Matela" "Oon pahoillani Aleksi" TW⚠️ Kaikki...
