Twins

chapter one

Briana's pov

Katson ulos metron ikkunasta ja silmäni kohtaavat pelkkää pimeyttä, mitä voit oikeastaan odottaa, kun istut metrossa. Lähinnä olen vain omissa ajatuksissani, ja annan pysäkkien lipua ohitseni toinen toisensa jälkeen.

Oikeastaan ajattelen lukemaani kirjaa, luin sen eilen yöllä loppuun ja sen takia valvoin kolmeen yöllä, ei sinänsä fresh startti uudelle kouluvuodelle. Minun oli ollut pakko laittaa kunnon kerros meikkivoidetta silmieni alle, että näyttäisin edes jotenkin ihmiseltä tänään. Lomalla minä pystyin kokonaan sulkemaan muun maailman ja lukea kirjoja niin paljon kuin huvittaa, nyt se lysti olisi ohi. Viimeinen vuosi, sen jälkeen yliopistoon.

Yliopisto paineet alkoivat tietysti heti ensimmäisenä päivänä takaisin koulussa, minkäs sitä voi. Vanhempani luottivat siihen, että pääsisin maan parhaaseen yliopistoon, eli joko Oxford tai Campridge, ei hirveästi vaihto ehtoja. He olivat jo luovuttaneet Dominican suhteen.

Huokaisen ja nostan koulureppuni, uuden ruskean värisen, ja kävelen ulos metrosta aikalailla Lontoon keskustassa. Ihmisruuhkaa on, mitä voi olettaa, koska kello on vähän vailla kahdeksan. Toisin sanoen, KAIKKI ovat liikkeellä.

Lähden kävelemään kohti koulua, jotenkin kaikki energiatasotkin ovat ihan matalalla, koko loma meni ihan sumussa. Emme tehneet perheeni kanssa mitään. Tai no äiti kyllä ehdotti parikin kertaa, että olisimme lähteneet hänen ja isän mukaan Brightoniin isovanhempiemme luokse, mutta olin juuri sille viikonlopulle suunnitellut menoa kavereideni kanssa. Menimme silloin purjehtimaan tavallisella jengillämme, Dominicakin jäi kotiin, tosin en nähnyt häntä koko viikonloppuna, ei mitään hajua mitä hän puuhaili silloin. Valehtelisin, jos sanoisin, että minua ei olisi kiinnostanut.

Koulun pihalla on paljon väkeä myös ja on toivotonta yrittää löytää ketään. Lähden kulkemaan kuitenkin meidän tavalliseen paikkaan, koulun vierustalla olevalla tupakkapaikalle, mikä on ironista koska kukaan meistä ei polta. Tai, jos polttaa, niin hän ei ole kertonut kenellekkään meille polttavansa.

"Bri!" juoksen loppumatkan tupakkapaikalle, koska huomaan Lisan seisoskelevan siellä. Heittäydyn hänen syliinsä ja halaamme ikuisuuden.

Lisa liittyi porukkaamme vasta viime vuonna, mutta tuntuu kuin hän olisi aina ollut siinä. Lisalla on päällään tavanomainen violetti musta koulupuku, niin kuin minullakin, mutta hänellä on sen lisäksi paljon vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Hiuksissa, käsissä, jopa kengissä ja silmälaseissa. Hänestä ei voi kuin tykätä.

Seuraavaksi seuraamme liittyy Blake, hänellä on pikimustat hiukset ja tummat silmät. Hän kävelee luoksemme ja vetää halaukseen yhtä aikaa meidät molemmat. Blake on kaikista meidän porukkamme pojista se villein. Aina ongelmissa, vaikka loistaakin koulussa melkein yhtä hyvin kuin minä.

Pian Blaken jälkeen Isaac ja Gwen saapuvat. Isaac on pitkä, siksi hän varmaan pelaakin koripalloa. Hänellä on lähes toffeen ruskeat hiukset ja kirkkaat siniset silmät ja hyvä huumorintaju. Gwen puolestaan on koko porukkamme lyhyin, mutta ei kuitenkaan mikään pätkä. Gwenillä on kaksi hupsua nutturaa, jotka hän on kasannut tummista suortuvistaan.

Viimeisenä paikalle saapuu vielä Henry. Niin...Henry. Mitä oikein voin sanoa. Henry on poikaystäväni. Kyllä, minun poikaystäväni, aika outo ajatus. Henry on komea. Ja kaunis samalla, enkä todellakaan tiedä mitä hän näkee minussa. Henryllä on ruskea tukkapehko, mikä on aina vähän sotkussa. Sammaleen vihreät silmät ja niin ihana hymy. Kun voisinkin saada sen purkkiin, ja viedä kotiin.

Henry saapuu ja koppaa minut heti syliinsä, mikä aiheuttaa muissa yökkimisen ääniä, oikeasti tiedän että he vain pilailevat, mutta se saa poskeni punertumaan.