Twins

chapter three

Briana's pov

Minua ärsyttää. Vituttaa. Paska olo. 

Olen niin varma, että Audrey on kertonut Dominicalle, mitä tapahtui meidän välillämme ja kohta Dom pystyy käyttämään sitä minua vastaan. En tiedä, missä tai miten, mutta jotenkin hän löytää keinon tuoda asia esiin. Koko ruokailunkin ajan he kälättivät jotakin, en varmaan ole koskaan nähnyt siskoni puhuvan niin paljon.

Ahhh, miksi Audreyn piti mennä istumaan Dominican viereen? Miksi? Miksei hän vain ollut voinut mennä etupenkkiin, kyllä minä tiedän. Vain, koska maailma haluaa taas aiheuttaa kaaosta Brianan elämässä. No kiitos!

Kävelen niin vimmaisena ja ajatuksissani, että Henry joutuu juoksemaan minut kiinni. Hän ottaa minua käsivarresta kiinni ja pysäyttää minut keskelle käytävää. Käytävällä ei silloin edes ole muita, kaikki on varmaan syömässä vielä.

"Bri, mikä sulla on? Ootsä vihanen mulle jostain?" Henry näyttää huolestuneelta ja minulle tulee vain paskempi olo.

Voisin sanoa: niin päättäjäisbileissä muhinoin sen Audreyn kanssa, olin kännissä, ei me tehty muuta kuin suudeltiin vähän. Mä oon pahoillani, että mä en kertonut.

Sen sijaan valitsen valheen polun. "Äh, ei se oo mitään. Kaikki vaan vähän stressaa, yliopisto ja tilanne Domin kanssa." 

Näen Henryn katseesta, että hän ei täysin niele selitystäni. Hän kuitenkin päättää luottaa minuun, lähdemme kävelemään vieretysten seuraavan tunnin luokkaa kohden.

"No, muista että sä voit kertoo mulle mitä vaan."

En ansaitse häntä. Petin häntä, vaikka se olikin vain suutelua. Vakuuttelen itselleni, että Henryllekin on varmasti käynyt näin, en kuitenkaan usko omia vakuutuksianikaan. 

Enemmän olen kuitenkin sekaisin tunteistani, pystyin pitkään vakuutteemaan itselleni, että se oli vain kännistä sekoilua, että viina oli noussut päähän ensimmäisesti juomiskerrasta ja siksi menin muhinoimaan jonkun tytön kanssa.

Mutta tänään kun näin Audreyn uudestaan, perhoset levisivät vatsaani, tunne hänen huulistaan omillani. Tarve saada koskettaa häntä. Halu. Kavahdin omia tunteitani ja kavahdan edelleen, en todellakaan tiedä, mitä minun kuuluisi tehdä.

Pitäisikö kertoa Henrylle? Puhua Audreylle? Jollekin. En voi kuitenkaan avautua ongelmistani kenellekään porukastamme, koska en tiedä kertoisivatko he Henrylle. Tajuan, että seurusteleminen yhden parhaimman ystävän kanssa ei tainnutkaan olla niin järkevää.

Olen hermona koko loppu päivän, aina kun näänkin vain Audreyn tai Dominican yritän tekeytyä mahdollismman pieneksi, mikä on hankalaa, koska meillä on koko päivä samoja tunteja.

Lopulta koulupäivä lähenee loppua, ja koska en saanut ketään kavereistanin innostumaan kaupoille lähdöstä, suuntaan metro asemalle. Minulla ei rehellisestikään ole tietoa millä Dominica aina menee kouluun, olen nähnyt hänet ehkä kerran samalla metro pysäkillä. Ehkä hän saa aina kyydin siltä kaveriltaan, jonka nimeä en vieläkään muista.

Odottelen metroa ja kaivan laukustani kirjan, Ylpeys ja ennakkoluulo Jane Austenilta. Olen lukenut sen ennenkin, mutta sain vihiä, että se olisi yhden tulevan äidinkielen kurssin aihe, ajattelin säästää aikaa ja aloittaa jo lukemaan sitä. 

Metro tulee ajallaan ja löydän itselleni istumapaikan, metro matka kestää suunnilleen jonkun vartin, ei sinänsä pitkä matka. Huomaan sivusilmälläni, kuinka joku istuu viereeni, vilkaisen häntä ja meinaan pudottaa kirjani.

Siinä on Audrey, virnistelevä Audrey.

"Jaa, ehkä mä nyt sitten löysin ihka oikean Brianan, oi päivää kesäheilani", Audrey kiusoittelee minua, huomaan sen. Tavallaan olisin toivonut, että hän olisi unohtanut koko jutun, Audrey näytti siltä, että suuteli paljon eri ihmisiä. Toisaalta toinen puoli minusta halusi hänen muistavan.