Twins

chapter two

Dominica's pov

Hittoon koulu. Hittoon koko opiskelu. Jos olisin voinut, olisin lähtenyt ensimmäisellä junalla jonnekin kauas. Ihan vain koska minulla ei riittäisi rahat lentolippuun. En kuitenkaan tehnyt mitään tuon kaltaistakaan, koska siitä olisi tullut huudot, isot huudot. Vaikka vanhempani olivatkin alkaneet huutaa vähemmän minulle, ei se tarkoittanut että silti jaksaisin kuunnella heitä.

Ja nyt, kun luokkaan astelee tämä suoraan jostain tyyli unelmasta oleva tyttö, se vetää minut heti takaisin tähän maailmaan. Ei sillä, että olisin miettinyt hänen olevan kaunis. Koska hän on kaunis, mutta koska hän näyttää juuri siltä miltä minäkin olisin halunnut näyttää.

"Noniin siinähän se meidän uusi oppilaamme onkin. Voit istua tänne eteen Evanin viereen tai taakse Dominican viereen. Emme oikeastaan ehtineet edes vielä kunnolla aloittaa", Anne ei edes ole ehtinyt lopettaa, kun hän istuu viereeni ja lysähtää penkille.

Hänen katseensa kohtaa omani ja samassa hänen kasvoilleen leviää hämmentynyt ilme. "Olet vaihtanut hiustyyliä", tyttö sanoo virnistellen ja meinaan jo sanoa jotakin pistävää takaisin, että mistä hän sen voi tietää, ja ei, en ole. Mutta juuri silloin opettaja alkaa taas puhumaan.

"Noniin josko aloitetaan uudestaan koko kesä kierros ja kertokaa samalla omat nimenne, niin uusi oppilaammekin saa tietää teidän kauniit nimenne." Anne katsoo minua vaativasti ja huokaisen kuuluvasti.

"Joo siis, oon Dominica ja kesällä kuuntelin musiikkia."

Taas, kun vilkaisen viereeni, se tyttö katsoo minua kuin olisin aave. Mikä häneen on mennyt? Hän kuitenkin avaa suunsa pian ja alkaa tuijottaa opettajaa. "Hmm oon Audrey ja öh mäkin kuuntelin musiikkia."

Audrey virnistelee tyytyväisenä vastaukseensa ja opettaja jatkaa kierrostaan.

Lopulta pääsemme siskoni ja hänen jenginsä kohdalle. Brianalla on paljon meikkiä, vaikka minun mielestäni hän on kauniimpi ilman. En minä sitä kyllä hänelle sano. Hänen ryhtinsä on tikku suora, toisin kun minun. Minä suorastaan makaan penkillä häneen verrattuna.

"Joo mä olen Briana ja kesällä mä purjehdin ja luin kirjoja."

Brinana hymyilee säteilevästi opettajalle, mistä olen aina ollut kateellinen. Hän osaa miellyttää kaikkia, ilman minkäänlaista vaivaa.

Vilkaisen Audreyta ja hän tuijottaa suu hieman raollaan Brianaa. Nyt minä virnistelen vahingoniloisesti, koska arvasin että Audrey sekoitti meidät.

"Et tainnutkaan puhua minullle", kuiskaan hänelle.

"Olette kaksosia?"

"Jos sä niin sanot", vastaan kohuttaen hartioita, tiedän olen luultavasti hirveän ärsyttävä, muta en jaksa olla mukavakaan.

Alan taas kunnella esittelyjä. "Heipä hei, oon Blake ja tota lomalla ahh, kävin purjehtimassa näitten vatipäitten kanssa. Kävin Walesissa serkkujen luona ja paljon kaikkea kivaa."

Blake on pakko myöntää komea, mutta ei muuten yhtään minun tyyppiäni. Hän on liian villi. Toisaalta ihan söpö.

Kun tunti loppuu nousen seisomaan ja meinaan jo lähteä, mutta sitten puren hammasta ja käännyn viereeni.

"Jos haluut niin voit hengata mun kanssa, ja mun frendin Ashan."

Audrey kohottaa yllättyneenä kulmiaan ja päädyn selittelemään. "Niin siis ajattelin, kun ei sulla varmaan vielä hirveesti kavereita oo täältä tai muuta."

Audrey hymyilee, melkeinpä aidosti. "No, jos seura kelpaa, mikä ettei."

Lähdemme kävelemään vierekkäin seuraavaa luokkaa kohti ja tuntuu oudolta kävellä sillä tavalla jonkun muun kuin Ashan kanssa. Joo, en ollut mikään sosiaalinen ihminen, ja ei, en yleensä viettänyt koulupäiviäni isossa porukassa. Vaan Ashan kanssa. Mutta minulle riittää yksi hyvä ystävä paremmin kuin monta feikkiä.