Hukkunut rakkaus

Running Up That Hill

Se oli taas jotenkin tosi oudon tuntusta. Se kun käveli siellä ja sit jotenki en tiiä mitä mulle tapahu mut mun sydän alko hakkaa hiton kovaa ja sit jotenki kaikki vaa pimeni. Sit oli se poika. Se vaikutti ihan mukavalta. Olisinpa ehtinyt kertoo sulle Iriksestä. Ajattelin muute alkaa tehä uutta soittolistaa, sellasta romanttista. Oot mulle rakas. Anteeks kun en osannu sanoo sitä aiemmin tarpeeks.

Lähetin usein viestiä Kaisulle. Ei hän niitä sinänsä näe, mutta se tuntuu usein helpommalta kirjoittaa kun puhua, varsinkin jos hautausmaalla on muitakin. Jotenkin se ahdistaa muiden kuullen kertoa asioista, varsinkin sellaisista mistä haluaisin vain Kaisun kuulevan.

Äiti oli joskus kertonut, että Kaisun puhelinnumero saattaa mennä jollekin toiselle. Vähän pelottavaa ajatella, että joku lukisi minun viestini jotka on tarkoitettu Kaisulle. Vain ja ainoastaan Kaisulle ei kenellekään ihmetyypille.

Vaikka se ilkeältä kuulostaakin haluan Kaisun pois mielestäni. Aina jos päädyn liikaa miettimään häntä päädyn vain ahdistuneeksi. Välillä minulla alkaa puristamaan rinnasta ja tuntuu etten saisi happea, onkohan se jotain sydänkohtauksen alkua? En ole viitsinyt huolestuttaa äitiä kertomalla niistä. Minulla on sellainen ajattelutapa, että jos kuolen nuorena niin sitten kuolen. En ole itsetuhoinen tai halua poistaa itseäni maailmasta, mutta jos joku työntäisi minut junan eteen en suuttuisi. Olen joskus miettinyt miten muut reagoisivat jos joutuisin sairaalaan ja minulla olisi jotain vakavaa. Ihan vaan, että tietäisin ketkä minusta oikeasti välittävät.

Yritin keskittyä juoksemiseen ja sen ohella hengittämiseen, mutta Vili pyöri mielessäni. En ollut kysynyt häneltä mitään someja tai numeroa. Toisaalta kyllä minä nyt yhden instan löytäisin.

Kuten aina, tänäänkin juoksin neljänneksi viimeiseltä lyhtypylväältä kotipihaan niin kovaa kuin vain jaloistani lähti. Kotipihaan päästyäni jäin ulkorapuille istumaan ja tasaamaan hengitystäni samalla kun aloin etsiä Vilin instagramia.

Ei siinä kauaa kestänyt kun olin saanut normaalin hengityksen takaisin ja Vilin löydettyä. Toivottavasti hän hyväksyisi minut äkkiä niin voisin alkaa tutustumaan häneen. Sisälläni oli pieni jännitys. Ja pieni hien haju alkoi tulla nenääni; iso hien haju. Pakko mennä suihkuun.