Kysyisinkö Irikseltä, uskallanko edes. Pitäiskö se mua ihan tyhmänä ja näkis kuinka tykkään siitä. Onks sillä mitään väliä. Ei me edes olla niin läheisiä kun oltiin ennen. Ihan paskaa, haluun olla läheisempi, sen vuoks tekisin mitä vaan. Elämä on kinda turhaa, voisin vaik kuolla sen puolesta. Rakastan sitä ehkä. En mä tiedä miltä se tuntuu kun rakastaa. En oo sanonu sitä varmaan ikinä. Joillekin perheenjäsenille ja kavereille mut vaan sillee takasin et 'mäkin sua'.
Laitan vaa viestiä, jos se ei kato sitä ni sit on paska juttu. "Moi öö vähä outo kysymys mut voinko tulla teille yöks? Vähä liikaa draamaa kotona heh"
Kävelin kaupalle päin odottaessa Iriksen vastausta. Näin taas sen pojan, se joka oli hautausmaalla. Vili? Viljami, nami jami mikä vilja mun vilja? Mitä mä mietin, vittu nimestä mietin jotain hauskaa.
Huudanko sen nimee, onks se outoo. Se aattelee että sitä seurataan, se voi olla ujo eikä haluu et kaikki tietää sen nimen. Jos sen vanhemmat on jotain arvokkaita ihmisiä ja sen identiteetti ei saa päästä ihmisten käsiin. Onkohan Viljami ees sen oikee nimi. Se kyl näytti Viljamilta jos niin vois sanoo. Siin oli jotain erilaista, jotain spesiaalia. Se oli aika söpö.
DU LIEST GERADE
Hukkunut rakkaus
RomantikKiian tunteet Iristä kohtaan vain kasvavat. Uskaltaako tyttö kertoa tunteistaan, vai pysyvätkö ne Kiian tietona hautaan saakka. Ja onko hautaan kauankin aikaa? Vinkki: Samalla kun luette tarinaa niin kannattaa kuunnella se biisi, joka on otsikkona :...