loppuuko rakkaus? // Joel x Aleksi // Joleksi

Osa 5

Aatun Nk.

Olen pyöräilemässä koulusta kotiin hirveässä vasta tuleessa. On muuten huomattan perseestä. Eikä se varsinaisesti auta että minua odottaa vihainen Aleksi ja Joel isät kotona.

Olen nimittäin kerännyt tänään jokaiselta 6 tunniltani. Pari oli tunnilla häiriköinnistä, yksi oli kun jäin röökistä kiinni, pari oli myöhästymistä. Mutta hei olen teini, enkö muka saa vähän perseillä vielä?

--

Lukitsen pyörääni tehden mielessä ristin merkkiä. Koska kuolema koittakoon minua kun astun tuosta ovesta sisään.
Avaan oven ja kuulostelen onko isät kotona. Keittiöstä kuuluu ainakin kiroamista, jonka ääni kuuloo Joel isälle.
Yritän lähteä kipuamaan portaita ylä kertaan ilman että hän huomaa. Mutta yllätykseni Aleksi - isä tulee minua vastaan portaita. Perkele.
"Ja nuori herra vaihtaa suuntaa takasin alas päin." Aleksi käskee.
"Miiiks?"kysyn venyttäen kysymystä ja yritän näyttää mahdollisimman söpöltä tuntuu kyllä vähän siltä että se yritys ei ihan onnistu.
"Sun luokanvalvoja laitto vähän viestiä. Eli nyt puhutaan." Aleksi selittää ja kääntää minut ympäri.

Huokausten lähden alas. Mitähän sitä paitsi sillä akalla on asiaa. Vihaan luokan valvojaamme, hän on liian ärsyttävä.
Joel istuu ruokapöydässä juosen pepsia lasistaan.
"Istu" hän totetaa. Hänen äänensä on kumminkin pehmeä.
"No mitä? Robin tulee meille tänään illalla sitten." totean vielä kysymykseni perään.
Olimme sopineet että Robin tulee illalla meille koska emme ehtinneet nähdä koulussa, eikä koulussa viitsi käytävällä pussailla.
"Se käy, mutta nyt me haluttais puhua." Aleksi totetaa lempeästi ja ottaa kädestäni kiinni ja alkaa silittämään sitä.

Joel ja Aleksi ovat hetken hiljaa.
Ja alkavat sitten selittämään kuinka huolissaan he ja kouluni opettajat ovat minusta. Kuinka he haluavat että käyn puhumassa jollekkin ammattilaiselle koulussa.
Kiihdyin samantien kun kuulin tuon asian nollasta sataan, ja aloin huutamaan kuinka minulla on asiat hyvin.

Makaan sängylläni, kyyneleet valuen silmistäni. Minua harmittaa kun kukaan ei usko että minulla on kaikki hyvin. Joo riitelemme paljon Joel-isän kanssa mutta silti.
Ajatteluni keskeyttää ovesta kuuluva koputus.
"Ette tuu!" huudan tukkoisella äänelläni.
"Enkö ees mää?" näin Robinin ruskeat luonnon kiharat ja pisamaisen naamansa oven raosta.
"Tottakai saat tulla, ja tuu antaa pusu tarvin lohdutus pusun." sanon mutristaen huuliani.
Robin naurahtaa ja tulee sängylleni istumaan ja rupee antaman pusuja minulle samalla silittäen hiuksiani ja kuiskaillen kaikkea lohduttavaa korvaani. Minun taas purskahtaen itkuun. Ihana elämän, helvetin ihana.

------------------------------
Sanoja 359