Meidän aina käsketään olemaan omia itsejämme, mutta emme kuitenkaan ole oikeutettuja toteuttamaan tyyliämme haluamallamme tavalla. Vanhemmat eivät anna lapsensa ottaa lävistystä tai värjätä hiuksiaan vain siksi, että he eivät pidä siitä. Lapsella on kuitenkin oma persoonansa ja tyylinsä. Se ettette pidä siitä, ei tarkoita etteikö lapsi saisi ilmaista itseään omalla tavallaan. Onhan kyse hänen omasta elämästään.
Lapsen ei pitäisi olla helpottunut, kun tietää, ettet ole kotona. Lapsen ei pitäisi joutua piilottamaan tavaroitaan, koska hän pelkää, että saatat käydä ne läpi. Lapsen ei pitäisi joutua ajattelemaan mahdollisia rangaistuksia tai varautua pahimpaan. Lapsella ei pitäisi olla pelkoa siitä, että edes kosket häneen.
Vanhemmat luulevat lapsen haluavan viettää aikaa perheen kesken. Tämä kuuluisa laatuaika perheen kanssa sisältää kuitenkin aina valittamista, haukkumista, henkistä alistamista, painostamista ja kiristämistä. Sitten ihmetellään, kun vetäydyn huoneeseeni. Ikinä ei kyetä katsomaan peiliin ja miettiä, mistä kyseinen ilmiö voisi johtua. Helppohan se on syyttää laiskuutta ja teiniangstia.
Ystäviäkään ei tohdi nähdä, kun kotona odottaa kuulustelu ja moittiminen, kuinka kyseisen ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin. Sanotaan, että olen epäonnistunut sosiaalisten kontaktien luomisessa, kun vietän kaiken vapaa-aikani yksin huoneessani. Ette voi olettaa saavanne kuninkaallista kohtelua, kun itse kohtelette minua kuin orjaa. Kuulen kahleiden kilinän nilkoissani, minne ikinä menenkin.
Nuoria kannustetaan nauttimaan elämästä ilman velvollisuuksia. Silti syyllistetään siitä, kuinka kallista minua on elättää. Sanomisesi takia jätän käymättä ravintolassa kavereideni kanssa, jätän ostamatta uusia sukkia rikkinäisten tilalle, jätän sateenvarjon kotiin sadesäällä etten vain rikkoisi sitä ja aiheuttaisi kustannuksia. Käytän kesälomastani puolet oman elannon tienaamiseen, jotta saisin toteuttaa unelmiani ilman syyllisyyden tunnetta.
Jatkuva painostaminen ja uhkailu saavat minut kyseenalaistamaan olemassaoloni merkityksen. Olen ehdollistettu elämään muiden odotusten mukaisesti. Tuntuu, että olen kadottanut taidon tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Olen alistunut kohtalooni ja seurannut sokeasti antamianne määräyksiä ja sääntöjä.
Tunnen samaan aikaan suurta vihaa ja katkeruutta, mutta myös rakkautta ja armoa. Tämä on kuitenkin myös teidän ensimmäinen kertanne maapallolla. En voi olettaa kenenkään olevan täydellinen ja annankin anteeksi kerta toisensa jälkeen. Yritän epätoivoisesti löytää syyn, millä satuttavat teot ja sanat voisi oikeuttaa. Toistaiseksi sitä ei ole löytynyt.
Olen valmis selviytymään niin kauan, kunnes saan herätä turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Haluan aloittaa uuden elämäni rakentamisen ikiomassa kodissa. Haluan päättää seinien värin ja huonekalujen paikat. Haluan pystyä kulkemaan kodissani vapaasti ja palaamaan sinne ilman pelkoa. Haluan matkustaa, tavata ihmisiä ja rakastua ilman jatkuvaa kyttäämistä.
Olen valmis kohtaamaan oman elämäni seikkailut, ja niiden tuomat haasteet. Haluan vain pois tästä aivopestystä ja myrkyllisestä ympäristöstä ennen kuin olen saastunut sisintäni myöten. En halua myöskään menettää intohimoani rakastamiani asioita kohtaan, koska ne ovat ainoita asioita, jotka tuovat toivoa ja merkitystä elämälleni. Älkää siis viekö sitäkin ainoaa iloa minulta, pyydän.
