Perskojen tarinoita

Perskojen elämäntarina

Ja näin me tavattiin teidän isän kanssa, sanoi Janna ylpeänä. Mutta äiti, miksi isiä ei oo sitten näkynyt, ehkä kahteen vuoteen, Eve kysyi äidiltä ihmeissään? No se johtuu siitä, että te olette ihan sairaan rasittavia. Äiti sä sanoit pahan sanan, Eve huomautti. WOU Wou wou, mennään vähän ajassa taaksepäin ja palataan vuoteen 1997 jolloin "ihme" tapahtui. Ja se ihme on, että meidän mama AKA. äiti syntyi. Äiti sanoi että kun se oli lapsi niin se sai paljon huomiota hänen vanhemmiltaan mutta pari vuotta myöhemmin kun äidin pikkusisko syntyi niin hänestä tuli uusi vanhempien suosikki ja silloin kun äiti oli 14 niin hän lähti kotoa ja haastoi hänen vanhemmat oikeuteen ja hän voitti sen keissin ja muutti hänen vanhempien taloon ja heitti sieltä hänen vanhemmat ja siskonsa ulos. Kun äidillä oli tullut ylimääräistä rahaa oikeudenkäynnistä niin hän päätti lähteä Italiaan. Italiassa äiti tapasi häntään kolme vuotta vanhemman katupojan johon hän rakastui, mutta se kesti vain pari päivää Suomeen salakuljetuksen jälkeen. Ja silloin äiti antoi Noah tyypille oman huoneen. Äiti deittaili monta äijää kahden vuoden sisällä ja se jäi siihen kun sai tietää olevansa raskaana. Ja hän ei ees tiennyt sitä isää eli kuka oli saanut hänet raskaaksi. Ja pahinta oli hän asui ihan yksin ja hänellä ei ole ketään kuka olisi hänen kanssaan synnytyksessä. 9kk myöhemmin äiti synnytti minut, Karoliinan ja vuosi myöhemmin hän sai pikkusiskoni, Eveliinan mutta häntä kutsutaan Eveksi. Ja lisää nyt siitä Noah tyypistä. Noah on italialainen katu poika ja äiti toi sen Suomeen salaa lentokoneella ja esitti että Noah,oli koira. Äiti myöhemmin Suomessa nimesi Noahn Noaksi. Noa oli syntynyt vuonna 1994.24.6 ja se oli päivä kun maailmassa kaikki muuttui apinoiksi (no ei oikeest). Kun Noa sai tietää, että Karoliina syntyi hän oli vähän oudon oloinen koko ajan, mutta kun Eve syntyi niin Eve heti kiintyi Noaan ja vähitellen Noa alkoi pitää lapsista kans samalla (yrittäen) opettaa Karoliinalle ja Evelle italiaa, mutta Eve luovutti ja ekan 10 minuutin jälkeen ja Karoliina jaksoi just ja just ymmärtää 2h. Vähitellen Noa alkoi myös unohtaa omaa äidinkieltään ja hänen uusi äidinkieli on nykyään suomi. Evellä ja Noalla (siis minun ja äidin mielestä) olisi jotain "kaveri" suhdetta isompaa ja sitä me kutsutaan meidän salaliittoteoriaksi. Mutta se täytyy pitää salassa Noalta ja Eveltä. Kun olimme isompia jo Even kanssa ja oltiin jo koulussa, oltiin tarkemmin sanottuna 7lk ja 6lk. Niin Eve kuuli kun äiti puhui puhelimessa jonkun kanssa ja hän sanoi, että Joo mä aijon lähettää ne kohta pois. Silloin Eve tiesi, että jokin oli vialla ja kaikki ei ole niinkuin pitää ja Eve tuli heti kertomaan siitä minulle. Me odotettiin Even kanssa pari päivää kunnes äiti lähti laivalle, Noa mukanaan eli jäimme Even kanssa kahdestaan kotiin. Sinä iltana menimme äidin huoneeseen ja tutkimme kaikki kaapit, laatikot ja mahdolliset paikat missä voisi olla jotain "todisteita". Kunnes minä huomasin äidin lipaston alimman laatikon sisällä pienen boxin, jonka päällä luki "älä unohda" ja kun avasimme sen siellä oli jotain mitä emme usko vieläkään todeksi. Siellä oli minun ja Even adoptio paperit! Katsoimme osoitteita ja ne ei ollut kovin kaukana kotoa ja kun tutkimme laatikkoa lisää löysin kansion, jossa oli minun syntymätodistus ja huomasin, että kansiossa oli myös kaksi muuta syntymätodistusta. Niissä kahdessa muussa (syntymätodistuksessa) oli sama päivämäärä milloin minä olin syntynyt eli 12.4.2010. Eli en ollut syntynyt tähän maailmaan yksin, minulla oli kaksi kaksoisiskoa.Ja Eve löysi jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin hän löysi muitakin syntymätodistuksia ja kaikissa oli samaa (siis kaikissa jopa mun ja Even) se, että kaikkien äidin nimen kohdalla luki meidän äidin nimi eli Janna perska. Mietimme, puhuimme ja teimme teorioita Even kanssa siitä että onko meillä oikeasti muita sisaruksia kuin me kaksi vaan? Äiti ja Noa tuli kotiin pari päivää myöhemmin ja heti kun äiti tuli sisään niin heti aloitettiin kyseleminen. Eve otti esiin paperit äidin naaman eteen ja alkoi huutamaan. MITÄ NÄÄ PAPERIT ON!!!!!! Eve huusi kurkku suorana. Äiti muuttui ihan valkoiseksi kuin haamu ja katsoi suoraan minua ja Eveä silmiin ja huokaisi raskaasti. Ja samalla Noa vain katsoi hämmentyneenä ja otti paperit Even kädestä ja kun hän katsoi niitä tarkemmin (siis niitä adoptio ja syntymätodistus papereita) silloin hänenkin kasvot menivät kysyvän näköiseksi ja katsoi äitiä kysyvästi. SANO JO MITÄ NÄÄ TEKEE SUN LAAIKOSSA??? Karoliina huusi yhä kovempaa. JA TURHA SELITTÄÄ, MÄ KYLLÄ KUULIN SUT PUHELIMESSA!! Eve huusi kaikista koviten. - Okei teil on sisaruksia, mutta en oo ollu tekemisissä niitten kaa, koska en pystynyt huolehtimaan niin monesta lapsesta. Ja ne on nyttenkin sijaisperheissä. Kun äiti selitti sen kaiken me järkytyimme. Minä ja Eve haettiin keittiön kaapista evästä eli rypäleitä, sipsipussin, "limpparia" (se on jotain lime tai jotain sellaista, mutta se on Even lempparia) ja parikarkkipussii. Ei tultu ulos meidän huoneesta kuin seuraavan kerran aamulla. Ja aamulla äiti sanoi, että voimme soittaa meidän sisaruksille jotka äiti lähetti pois kauan sitten. Saimme selville Even kanssa, että he eivät edes asu kaukana vain ympäri Kaarinaa. Soitimme heille kaikille ja kerromme koko jutun, mutta kukaan ei halua palata kotiin tai edes tavata äitiä kaiken jälkeen. Huokaisimme yhteen ääneen ja jatkoimme elämää samaan aikaan ja unohdettiin koko sisarus juttu Noan kautta kun hän on niin hauska (mutta masentunut). By: Karoliina Perska