Perskojen tarinoita

Perskat laivalla

Yksi päivä Janna katsoi pankkitiliään ja huomasi, että siellä on ylimääräistä rahaa. (Koska hänen vanhemmat jotka hän heitti ulos ovat pyytäneet, että pääsivät takaisin asumaan "heidän kotiinsa" ja äiti sanoi, että hän päästäisi heidät sisään vain jos he lähettävät paljon rahaa. Kun äiti sai rahat hän kieltäytyi enää päästää heitä sisään). Joten hän kysyi minulta ja Eveltä mitä tehtäisiin ja Eve huutaa niin kovaa, että Noan kuulokkeet lensivät päästä toisessa huoneessa " LAIVALLE!!!".

Joo, tollanen on mun sisko se innostuu helposti mut joskus se on taas tosi "masentunut" eli väsynyt. Jaa Noa no... no se on... vähän outo välillä mut tosi kiva tyyppi mut se ei välillä erota todellisuutta ja hauskuutta. Ja meidän rakas äiti, Janna, rakastavainen "huolehtivainen" ja todellakin ihan saakelin kiva tyyppi mut en nyt jaksa alkaa puhuu minusta mitään tylsiä faktoja ja mennään nyt takaisin tarinaan.

Äiti varasi liput sinä päivän ✨hienolle✨ laivalle ja se ei oo mikään maailman suurin laiva vaan se on hieno Viking Linen suurin laiva. Siellä on iso käytävä keskellä laivaa ja siellä on kans kuusi kerrosta. En tiiä teistä mut siitä tulee mahtavaa kun me päästään ensin Helsinkiin ja sieltä laivalle Tukholmaan ja siellä vaihto ja takaisin Helsinkiin. "EN MALTA OOTTA" Eve huusi kesken kaiken keskeyttäen minun ajatukset laivasta.

Viimein koitti se päivä milloin me lähdettäisiin laivalle ja kaikki on innoissaan, kyllä jopa Noa. Pakattiin neljän yön kamat ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä. Kunnes Noa aloitti keskustelun.

Otitteko rahaa mukaan jotta voitte ostaa jotain herkkuja(mulle)?

Ööö, joo otin ainakin 150€, ja tottakai äiti antoi ne, Karoliina sanoi.

Ja mäki sain äitiltä rahaa mut vaan 135€ koska oon kuulemma nuorempi, Eve sanoi kädet puuskassa.

Heuheuheuehe, Noa nauroi ilkikurisesti mutta sitte äiti löi Noaa päähän kostoksi.

Saavuttiin viimein Helsingin satamaan ja jätettiin auto sinne ja käveltiin laivaan passin- ja turvatarkastuksen kautta. Noa melkein pudotti uuden puhelimensa mereen, kun Eve tönäisi Noaa juuri kun oltiiin astumassa laivaan. Noa ei kuitenkaan viitsinyt huutaa Evelle keskellä ihmisjoukkoa.

Kun kävelimme isolla käytävällä niin näin kuinka Noa jutteli äidin kanssa ja Eve siinä roikkui Noassa ja minusta tuntui kuin olisin kolmas eikun neljäs pyörä tuossa hetkessä. Ajattelin, että "mitä jos he eivät pidä minusta lainkaan, mitä jos Eve haluaisi, että olisin ilmaa, mitä jos äiti oikeasti haluaisi lähettää minut pois (silloin ainakin saisin enemmän huomiota), mitä jos Noa ei pidä musta lainkaan koska olen muka "ilkeä" vaikka yritän hillitä itseäni". Ajatteli niin paljon, että en edes huomannut, että äiti oli varmaan kymmenen kertaa sanonut "Karo, ootko okei?"

Se varmaan pyörty seisalteen, Noa vitsaili.

En! Mietiskelin vaan, sanoin ärsyyntyneenä, vitsi kun Noa vaan voi olla niin ärsyttävä.

Okei no onneksi meidän huone ei oo enää kaukana, enää hissillä toiseen kerrokseen ja oikealle noin 14 metriä.

Ehkä vain yli ajattelin koko jutun, että ne ei haluaisi mua tai et en ois niitten lainen tai et ne korvaisi mut jollain muulla tyypillä.

Pääsimme hytille ja siellä oli sellainen iso ympyrä ikkuna jonka sisällä voi istua ja siitä näkyi ihan kivat maisemat. Heti kun oltiin saatu laukut hytin sänkyjen alle niin Eve halusi ihan heti mennä kiertelemän laivaa ja pakotti Noan mukaansa. He kysyivät Äitiä mukaan muttei mua tai siis Noa kysyi mut kieltäydyin ja sit ne kysyi äitiltä miks se jää tänne ja se sanoi et "jään koska en jaksa nyt heti lähtee". Okei, vastasi Eve takaisin.

Hetken päästö kysyin äitiltä, miksi hän oikeasti jäi hyttiin? Ja hän sanoi.

Halusin vain tietää, mitä mietit silloin kun käveltiin hytille?